Mull' on jano.

Olen nyt yrittänyt juoda enemmän vettä. Jännästi sitä muka sen unohtaa, töissä ollessa tuli hyvin juotua kun oli vesipullo aina mukana. Lasta täysimettäessä tuli juotua kun janotti koko ajan :D
Pikku hiljaa veden juonti jäi vähemmälle, ja nyt olenkin yrittänyt ryystää entisenlaisesti.

Ja voinnissakin sen huomaa. Monesti aamupäivästä minulle tuli huono olo, Ajattelin ensin, että  verensokeri laski niin alas, mutta ei se aikaisemmin ole oksettavaa oloa tuonut. Nyt kun olen aamupäivästä juonut enempi vettä, ei pahoinvointia ole tullut. Tietysti yön paaston päälle kun vetää motillisen kahvia, niin elimistö on aika kuivahko.

Tein eilen tunnin mittaisen Spawl and Brawl- treenin Tap Out:ssa, Oli yhtä tuskaa alusta asti. Ensin kyllä hankin hyvän hien jo painelemalla pitkin kylää väsynyt, huutava lapsi vaunuissa. Kun pakko on treeni tehdä silloin kun lapsi nukkuu, koska mies on aika paljon töissä. Eikä se vaan onnistu lapsen hereillä ollessa. Olen testannut.

Mutta siis, hiki oli jo valmiiksi. Tämä treeni ei ole ollut mukana alusta saakka, joten olen tehnyt sen ehkä kahdesti enkä muistanut minkälainen se oli. Huh huh, tein ennätykset kulutetuissa kalorimäärissä, tunnissa kului 489 kcal. Enkä tehnyt edes kaikkea, huilasin luvattoman paljon.

Paino se vaan ei meinaa tippua, on kyllä senttejä hävinnyt vyötäröltä ainakin, reisiin on tullut enemmän lihasta ja kädet on kiinteytynyt, Että ei se hukkaan ole mennyt kuitenkaan. Pari päivää sitten vaaka näytti 71.2 kg.

Leipähirmun univaje

Siis miten tää paino vaan nousee! Oon jo tosissani miettinyt, soitanko ja pyydän lähetteen kilpirauhaskokeisiin. Paino on noussut 5 kg n. 3-4 kk aikana. Ja kuitenkin vuoden verran lapsen syntymän jälkeen, jolloin en paljoa liikuntaa edes harrastanut, paino pysyi samana. Nyt sitten kun on yrittänyt jotain tehdäkin, niin ei kun lihoo vaan. Toki olen imettänyt lasta, ensin täysimetystä 5,5 kk ja sen jälkeen enempi ja vähempi. Edelleenkin 3-4 krt päivässä, mutta eihän se enää kuluta paljoa mitään.

Olen miettinyt tätä väsymystilaakin, että senkö takia paino nousee. Oikein huonosti nukutun yön jälkeen voisi syödä koko ajan. Varsinkin leipää ja karkkia. Karkit ym. olen yrittänyt jättää nyt "karkkipäivään" mutta leipää voisin vetää rajattomasti. Voisin elää pelkällä ruisleivällä.

Stressi on varmasti myös iso tekijä, Stressi siitä, saako ikinä nukutuksi kokonaista yötä. Stressi siitä, miten saisi nukutuksi koko yön (ts. miten saada lapsi nukkumaa). Stressi kun väsyneenä ei huvita tehdä kotitöitä. Miehen koko olemassa olo vi###taa , kun se nukkuu paremmin, pääsee moneksi tunniksi töihin ja sitten valittaa kuinka väsynyt on! Oikeasti!

Joo mutta olen sentään yrittänyt liikkua! Eilen tein Tap Out:ssa ensimmäisen kerran Muyai Thai-harjoituksen. Ensimmäistä kertaa treeni tuntui kivalle! Ei ollut tunnetta,  että en selviä loppuun asti. Lisäksi ikijumissa olevat hartiani myhäilivät tyytyväisyydestä nyrkkeilyliikkeiden jälkeen. Synttärilahjaksi saamani sykevyö näytti harjoituksen päätyttyä maksimisykkeeksi 165, ja kaloreita paloi 355 kcal. Ihan hyvin kai, tuo sykevyö on ihan hauska keksintö. Täytyisi perehtyä syvällisemmin noiden sykerajojen sielunelämään. Toisaalta ei haluaisi liikaakaan tuijotella rannetta, sen kuin vetäsi menemään.

Uusia haasteita, uusia tavoitteita.

Hohoo! Teinkin comebackin, Mietin hetken aloitanko ihan uuden blogin, mutta saman teeman kanssa jatketaan. Stoppi kirjoittamiselle taisi tulla uuden, haastavan työn takia. Fyysisesti raskaan työn lisäksi jatkoin kuntosalilla käyntiä sekä erinäisiä ryhmäliikuntatunteja. Sainkin painoni tippumaan 63 kg ja olin fyysisesti hyvässä kunnossa.

Sitten kävikin niin onnellisesti, että raskaustesti näytti plussaa! Siitäpä alkoikin jännä matka! Raskausaikana sain yhteensä kiloja n. 14. Kävin salilla ja tein  kävelylenkkejä ihan viimeiseen asti, Loppuraskaudessa tulikin vähän probleemia. Synnytys oli vaikea, lapsi iso ja väärässä tarjonnassa. Vauva joutui heti teholle ja saimme hänet kotiin vasta 13 päivän ikäisenä.

Nyt onneksi täysin terve ja vilkas kaveri on jo yli vuoden ikäinen! Itse alan havahtumaan tästä vauvakuplasta, paluu töihin siintää jo :/ Raskaudesta ja synnytyksestä toipuminen on kestänyt yllättävän kauan. sekä fyysisesti että psyykkisesti. Vartalo on muuttunut, aikaa on vähemmän ja väsymys on edelleenkin voimakkaasti läsnä. Tuo vipeltäjä ei ole vieläkään hokassut, miten kivaa olisi nukkua!

Raskauskiloja ei jäänyt loppujen lopuksi kuin muutama, mutta nyt vaa'an lukema on hilautunut koko ajan ylemmäs. Tuntuu, että tämä unenpuute jarruttaa koko projektia. Tällä hetkellä paino on siis n. 70 kg. Löysin (alennuskorista!) aikoinaan ostos-tv:ssä olleen Tap Out-treeniohjelman. Siitä innostuinkin ja olen parisen viikkoa saanut sitä tehtyä. Tosin ohjelman mukaisesti pitäisi tehdä 6 treeniä viikossa, mutta siihen en nyt ole ihan pystynyt, Kiinteytymistä olen havainnut varsinkin jalkojen osalta. Myös vyötäro on jonkin verran kaventunut. Nyt tämä blogi toimii taas mun motivaattorina. Mittoja laittelen myöhemmin.

Takapakkeja

Täällä ollaan vaan ja junnaillaan. On ollut pääsiäistä, flunssaa ja viisaudenhammas-ongelmia. Tämän hetkistä painoa en ole mitannut, olen odottanut vähän otollisempaa hetkeä. Liikunta on nyt aiemmin mainittujen syiden takia jäänyt vähiin, vieläkin on aika tukkoinen olo eikä jumpalle ole uskaltautunut lähteä.

Vaihdoin taas eilen uuteen työpisteeseen perehtymään ja väsymys on ollut sen mukaista. En tiedä paljonko uutta tietoa voi kalloon enää mahtua, mutta perehdytyspisteitähän riittää vielä tämänkin jälkeen. Huhhuh. Toisaalta olo tuntuu väsyneemmältä, kuin niilla viikoilla kun kävin liikkumassa. Ehkä loppuviikosta uskaltautuisi jo hikoilemaan.

Töissä saa aika usein motivaatiota laihdutukseen. Siellä näkee ne ylipainon ja huonojen elämäntapojen tuotokset: kuluneet nivelet, sydän- ja verisuonisairaudet ym. Ei ne tietysti aina ole itseaiheutettuja, mutta suurin osa. No joo, saarnaaminen sikseen.

Maanantai -masennus

Ugh, maanantai oli ihan niin hirveä kuin aina ennekin. Meillä oli viikonloppuna taas ihania vieraita käymässä, kylläpä muuten väsyttää sellaisen vajaa kolmivuotiaan tenavan perässä juokseminen! Kun saisi itselleen vielä jostain yhtäpaljon energiaa!  Lisäksi on monta päivää ollut pientä flunssanoloista ilmassa, vielä en kuitenkaan ole sortunut sairastamaan. Jos sitä tämän päivän ottaisi ihan levon kannalta :)

Perjantaina puntarilla ei tapahtunut mitään järkyttävää, tulos oli 68,9kg. Käytiin vielä zumbailemassa perjantai-illasta, ja jenkkakahvat tuntuvat nyt olevan jo toipuneet järkytyksestä. Siitäs saavat hyväkkäät! Huomiseksi olin jotain ryhmäliikuntaa varaillut, katsellaan miten olo tästä kehittyy.

Tässä vähän piristys-yritystä maanantaille!

Työn raskaan raataja

Aamupaino oli 68,8 kg. Jei! Nyt parin viikon aikana on tullut käytyä siellä kuntokeskuksessakin, ainoastaan zumbaa on tullut kokeiltua. Paljon siellä on eri vaihtoehtoja, nyt on vaan aloittanut sellaisesta tutusta ja turvallisesta :) Ja on kyllä mahtavia zumba-ohjaajia! Aika paljon on ohjaajastakin kiinni, että miten heittäytyy niihin liikkeisiin, eilisen tunnin jälkeen oikein tunnen miten jenkkakahvat kärsivät.

Jos tästä pikku hiljaa kunnostautuisi myös sinne salin puolelle ja kokeilemaan uusia ryhmäliikuntatunteja. Pari, kolme kertaa viikossakin kun jaksaisi käydä niin ehkä tästä johonkin kesäkuntoon ois mahkuja ;) Työ vaatii myös omat veronsa, uutta on niin paljon! Siihen kun lisätään kiire ja työvoimapula, niin aijai! Perehdytys ei oikein toimi, ja itse tuppaan ottamaan stressiä jos en heti jotain osaa. Vastavalmistuneena minulla on kuitenkin aika paljon opittavaa, mitä ei koulussa pysty oppimaan. Nuo vanhat konkarit työelämässä jakaa sitä "hiljaista tietoa", ja ilmeisesti minä opin parhaiten kantapään kautta. Onneksi tuolla ei ole sellaisia hälytyslaitteita, mitkä oon onnistunut testaamaan parissa viime työpaikassa :)

No joo, mutta ihan hyvin on kuitenkin mennyt, ajan kanssa opitaan. Ehkä sitä pääsee jo päivystämään ennen kesää. Nyt pitää rueta laittamaan huushollia kuntoon, meille tulee ihkuja vieraita viikonlopuksi :)

Sanoista tekoihin!

No nyt on hankittu jäsenyys paikalliselle kuntoklubille. Saapi käydä salilla ja ryhmäliikuntatunneilla, on hintakin kyllä sen mukainen. Vielä ei olla päästy kokeilemaan, kun meinaa flunssa iskeä. Eiköhän sitä ensi viikolla kuitenkin jo pääse vauhtiin, oli nimittäin tosi paljon eri vaihtoehtoja. Sillä silmällä katselin ainakin pilatesta, kahvakuulailua ja zumbaa.

Painoa en nyt ole mitannut, ehkä ensi perjantaina sitten. Töissä on pitänyt kiirettä ja siirryn jo ensi viikolla seuraavaan perehdytyspaikkaan. Omasta mielestä tämä "perehdytys" minkä sain edellisessä työpisteessä, oli kyllä niin hataraa että olisin tarvinnut vielä viikkotolkulla aikaa päästäkseni kunnolla kärryille. Kukaan ei oikein omaehtoisesti kerro mitään, vaan kaikki on kysyttävä erikseen. Tuntuu, että koko vastuu perehdytyksestä on omassa niskassa. Totta kai itse on vastuussa omasta oppimisestaan, se on itsestään selvää. Mutta olisi mukava jos edes joskus joku kertoisi kysymättäkin, perehdyttäisi, eikä kaikkia pikku juttuja tarvitsisi kokeilla kantapään kautta.

No, eiköhän se taas tästä. Oli pakko vähän purnata. Loikoisaa sunnuntain jatkoa!

Still alive and kicking

Pahoittelen tätä pitkähköä taukoa. Nyt on muutettu ja pari viikkoa oltu jo uudessa työpaikassa. Muutto meni ihan niin päin pyllyä kuin vaan kuvitella saattaa :D Huhhuh, mutta onneksi nyt ollaan saatu kaikki tavarat jo tänne uuteen osoitteeseen. Tavarat löytävät paikoilleen pikku hiljaa. Asunto on ihan kiva, ainut ongelma on noiden kodinkoneiden kanssa, jotka tuntuvat hajoavan vuorotellen ja sitten odotellaan huoltomiestä viikkosotalla.

Töissä on opittavaa, oon oikeesti ollut tosi väsynyt. Sekä henkisesti että fyysisesti oon ollut tosi väsynyt, koska työtahti on aika nopea ja mukana yrittää pysyä. Olen kyllä tykännyt työstä, ja työtovereihin alkaa tutustua paremmin. Mä oon vähän varautunut aina uudessa tilanteessa, uusien ihmisten kanssa, joten tuntuu että mulla menee aina oma aikani ennen kuin kaverustun. Olen pohjimmiltani tosi ujo, pienenä olin tosi hiljainen ja hyvä jos koulussa sain suutani auki. Ajan kanssa olen opetellut siitä pois, nuoruuden teatteriharrastus auttoi tosi paljon, antoi itsevarmuutta ja keinoja päästä ujoudesta eroon.

Paino on pysytellyt samoissa lukemissa, lauantaina painoin 69,9 kg. Pääsin sentään 70 kg:n alle!! Jee. Ollaan kateltu noita paikallisia saleja, ja tällä viikolla olisi tarkoitus johonkin mennä tutustumaan. Tässä hakee nyt vielä töissä syöminenkin omaa rutiiniaan, välipaloja pitäisi enemmän syödä, kun nyt on menny työpäivät sillä yhellä aterialla.

Jaksaa jaksaa!

Kyllä tämä muutto ihan kuntoilusta käy. Polvi oikuttelee, se on varmaan rasittunut. Vielä pitäisi jaksaa tehdä itse muutto, eli portaita pitäisi rampata kantamuksien kera. Jippii.

Uuden työn alkamistakaan en ole vielä kerennyt stressaamaan, mutta ehkä sitten sunnuntaina. Äh, en tiedä. Välillä pelottaa, välillä odotan innolla töitten alkamista. Sittenpä sen näkee.
Nyt jos yrittäis rentoutua. Meillä on miehen kanssa tapana jumahtaa katsomaan tv-sarjoja. Viimeksi katsottiin kuusi tuotantokautta The big bag theorya ja nyt on vuorossa Angel <3. Liekkö monesko kerta kun katsotaan koko tuo sarja, mutta on se vaan niin hyvä. Muita lemppareita on Buffyt, Supernatural ja Scrubs. Kyllä kelepaa.

Elämää pahvilaatikoiden keskellä

Nyt on kyllä sellainen fiilis, että ihan heti ei muuteta mihinkään! En muista yhtään aiempaa muuttoa, jossa asiat olisi menny näin vaikeesti. Mutta jospa se tästä, lauantaina olisi muuttopäivä. Jotenkin nyt tökkii kaikki, vuokrasopimuksen teko viivästyi teknisten ongelmien takia ja tulevalle työpaikalla olen kiikuttanut ties minkälaista todistusta ja lappusta. Ei muutollakaan ole periaatteessa kiire, jos kaikki nyt jostain syystä kusee, niin lähen sitten sukulaisten tykö ja maanantaina töihin. Jättäis miehen tänne pakkaamaan ja organisoimaan :D (muahhaa!)

Onneksi se tämän blogin pääasia, eli laihduttaminen, on puolestaan mennyt hyvin (ettepä olisi arvanneetkaan!) Viime perjantaina puntariin napsahti lukemat 70,1 kg. Eli viikossa pudotusta tuli -0,5 kg. Aivan hurjaa! Ei tällä vauhdilla paino ole pudonnut viimeksi kuin koko tämän urakan alussa. Jospa tämä oli vähän kuin uusi alku ;)

Harrasta päätöstä kuntasaliharjoittelun aloittamisesta vankista työterveyslääkärillä käynti ,joka liittyi työn aloittamiseen. Kyllä tuli sellaista paatosta! Luulin olevani ihan hyvässä kunnossa, mutta enpä ollutkaan enää samaa mieltä lääkäriltä lähtiessäni. Kovasti patisti salille ja tekemään polvelleni sopivaa aerobista harjoittelua. Vinkkinä siis muillekin, joilla polvessa on ongelmaa: polville armollisia ovat mm. pyöräily, vesijuoksu, cross-trainer sekä pururadalla yms. pehmeällä alustalla kävely.

Eli kohta pääsee sanoista tekoihin, mutta ensin muutto alta pois. Lisää pakkaamista siis ->

Betonilähiö kutsuu

Hengissä ollaan! Huh, en muistanut että muutossa on näin paljon hommaa. Mutta nyt on uusi asunto, tuli vähän kiire tämän jutun kanssa, joten en ole kovin ihastunut uuteen kämppään. Se on vanha ja kuluneen näköinen, harmaassa betonilähiössä jossa nökötti yksi yksinäinen siwa. Olosuhteet ja rahavarat huomioon ottaen se oli paras vaihtoehto, ja päätettiin se sitten ottaa. Voi sitä rauhassa ajan kanssa katsella sitten mieluisempaa asuntoa kunhan on saanut tavarat uudelle paikkakunnalla, aloitettua työt ja ansaittua hieman enemmän rahaa. Elikkä ristiriitaisin tuntein tässä muuttoa tekemässä, mutta toivottavasti tämä joskus iloksi muuttuu.

Yllätyin viime perjantaina iloisesti kun uskaltauduin taas vaa'alle. Paino oli 70,6kg! Viime viikon tuloksesta tiputusta oli yli kilon verran. Jee! En muista milloin viimeksi paino on tippunut taas tuota tahtia. Kun nyt saisin tämän jatkumaan, tällä viikolla on taas erilainen rytmi syömisessä ja liikkumisessa kun olen "lomalla" eli työttömänä pari viikkoa. Aika menee pääosin pakkaamisessa ja juoksevien asioiden hoitamisessa. Syöminen on mennyt kuitenkin aika lailla nappiin, niin jos paino ei ainakaan pääsisi nousemaan.

Tein sellaisen ratkaisun, että vedän viikonloput nyt tiukemmalla linjalla. Tämän projektin alussa paino tippui ihan hyvin, vaikka viikonloppuisin söin miten halusin. Vaikka miten harasin tätä vastaan, onhan se nyt ihan typerää luulla voivansa jatkaa samoilla linjoilla jatkuvasti ja silti pudottaa painoaan. Ja muutaman viikon kokemuksella viikonloppujen syömingeistä kitistäminen on toiminut. Muutaman viikon päästä voisi jo rueta etsimään jotain kivaa kuntosalia, kun muutto uudelle asuinpaikkakunnalle on edessä. Tästä se taas lähtee.

Uusia tuulia!

Uskalsin käydä vihdoin puntarilla, tuloksena 71,9 kg. Ihan ok, pikkasen on tultu kuitenkin alaspäin. Vielä ois matkaa. Nyt on ollut aika hektistä, tehtiin päätös ja otin työn vastaan toisella paikkakunnalla. Ainakin töitä nyt on (JEE!) mutta kaikki muut asiat pitäisi saada kuosiin. Meinaa puskea pientä stressin tynkää. Asiaa ei helpota se, että teen nyt pari viikkoa sijaisuutta ennen toisen työn alkamista. Pitää oppia nopeasti paljon uutta asiaa ja samalla hoidella muuttoa ym. hässäkkää. Jospa se tästä.

 Ei auta, se on taas aloitettava pakkaaminen. Pakkaaminen vielä menee, mutta tavaroiden kantaminen olisi mukava jättää miehen harteille (muahhaa), mutta täytyy ottaa se treenin kannalta.

Muutos on pysyvää

Nyt ollaan pikku hiljaa palailemassa ruotuun. Olo on jo vähemmän turvonnut, jospa tämä taas tästä. Kävin eilen kävelemässä ja tein käsi-olkapää -treeniä. Tänään pingoin tuolla ulkona n. 40 min. lenkin. Huomenna pitää taas kävellä kaupunkiin. Hyötyliikunta <3

En ala jauhamaan enää työpaikka-kriisistäni, mutta aloin miettimään tätä nykyistä olotilaa. Tämä aika, jona kävin koulua, oli rauhallisinta ja vakainta aikaa sitten lapsuuteni. Se, että asuin yli 3,5 vuotta samassa osoitteessa, on oikeasti pisin aika sen jälkeen muutimme pois lapsuuden kodistani. Mutta joo, tiivistettynä tässä on ollut erinäisiä koulutuksia, työpaikkoja, omia ja läheisten suhteita ja eroja jotka ovat vaikuttaneet asioihin. Kun muutimme tänne, iloitsin siitä että voisimme nyt ainakin varmuudella asua koko koulutuksen ajan samassa kaupungissa. Nyt olo on taas levoton. Ehkä en vain ole tottunut paikallaan olemiseen, tai tämä kaupunki ei ole sellainen, mihin haluaisi jäädä. Minusta olisi ihana muuttaa, aloittaa alusta uudessa kaupungissa, etsiä mieluista asuntoa, sisustaa ja tutustua uuteen asuinympäristöön.

Vaikka päätöstä muutosta ei ollakaan vielä tehty, oli pakko käydä pikkuisen vaklaamassa uuden (mahdollisen) kotikaupungin kuntosalitarjonta. Hyvältä näyttää! Hieman enemmän valinnanvaraa kuin täällä, ja pikkasen järkevämmin hinnoiteltu. Plussaa siis siitä! Tässä muutoksen huumassa alan katselemaan jo tavaroita läpi :D sillä silmällä siis, että jostain pääsisi kirpputorilla eroon.

Muutama tämän päivän biisi:

En ole hirveästi tämän jampan kappaleita kuunnellut, mutta eilen bongasin tämän voicelta. Härttinen, jostain syystä on tullut kuunneltua jo useampaan otteeseen!

Mutta on se Trivium vaan aina paikallaan!

Uusi vuosi, uudet ilveet

Joulu meni ja vuosi vaihtui taas ennen kuin huomasikaan. Ja kohta ollaan jo puolessa välissä tammikuuta! Eilen palasin viimein kotiin yli kahden viikon reissailun jälkeen. Oli mukavaa, mutta kyllä reissaaminen ja toisten nurkissa elely alkaa vaatia verojaan jossain vaiheessa. Kotiin oli mukava palata. Loman aikana monesti vannoin (taas) että tammikuussa alkaa uusi elämä. Tuli syötyä ja juotua miten sattuu. Kaikki varmasti arvaa mikä turvotus on päällänsä. 

Olenkin nyt päättänyt heti meidän vakituisen asuinpaikkakunnan selvittyä hommata kuntosalikortin. Oikeasti tällä kertaa. Mielellään vielä sellaiseen paikkaan, jossa olisi jotain ryhmätuntejakin. Ruokatottumuksia pitää vähän taas kartoittaa, kasviksia pitäisi lisätä enemmän. Tiedän, niin moni suomalainen vannoo ihan samaa tällä hetkellä. En minä tiedä pitääkö lupaukseni, aina hienoja suunnitellessa asiat tuppaavat menemään persiilleen. Joten en lähde hampaat irvessä repimään tankoja salille pelkällä nutriletin voimalla, vaan pikku hiljaa :) Ihan pakko pikkasen raivota, mikä h***n nutraus!! Oikeasti! Ehkä sen aivoriihen, joka tämän trendikkään sanan takana on, ajatuksena olikin saada ihmiset ärsyyntymään ja näin saada sana kaikkien huulille. Noh, onnistuivat, penteleet!

Asiaan, asuinpaikkakysymykseen saadaan vastaus tod.näk. viikon sisällä. Edellisen postauksen työtilanteeseen, muutosta on tullut sen verran, että nyt minulla on jopa valinnanvaraa! Juuri kun tehtiin päätös muutosta toiselle paikkakunnalle (jossa voisin valita kahden vakituisen työn välillä) niin eikös puhelin soi. Sijaisuus tämän hetkisessä kotikaupungissa, pituus kestoa x. Totuus on, että tästä kaupungista ei vakituista työpaikkaa saa kirveelläkään moneen vuoteen, joten muutto alkaa näyttää todennäköiseltä. Kunhan nyt selviää se sijaisuuden kesto, tekisinkö sen ensin ennen muuttoa vai en. Joka tapauksessa minun on ilmoitettava kolmeen työpaikkaan ensi viikolla päätökseni. AARGH! Olen huono tekemään päätöksiä, eikä tämä ole helpoimmasta päästä!

Noh, lupaan tällä viikolla stressaamisen ja kynsien pureskelun lomassa käydä lenkillä 2-3 päivänä, ja riehua hieman punttien kanssa. Näin on.

Tulkoon joulu!

Joulu tulla jollottaa, mutta joulumieli on vielä hakusessa. Valmistuttu on, sitä on jo jonkin verran juhlistettu (ihan sivistyneesti naukkaillen) ja tänään pitäisi aloittaa joulurumba. Bussi starttaa iltapäivällä ja matkustelu loppuu itse asiassa vasta tammikuun alussa :( En ole mikään matkailija-ihminen. Varsinkaan nyt, kun emme omista autoa ja kaikki välimatkat on taitettava joko talviystävällisellä VR:llä tai kylmissä linja-autoissa. Samalla täytyy toki raahata sen seitsemän säkkiä tavaraa edes takaisin. No, mutta matkailu avartaa.

Töitä ei ole, muuttoa ollaan jo hiukan jouduttu suunnittelemaan, koska työhakemukset on lähtenyt jo toiselle paikkakunnalle. Persiistä, mutta ei mahda mitään. Olen nyt vissiin ollut jokseenkin stressaantunut ja olen aina stressannut mahallani. Ehkä tämän johdosta tässä on muutaman viikon ajan ollut ellottavaa oloa eikä ruoka ole maistunut normaaliin tapaan. Siltikin tuntuu, että turvottaa. Äitini jo tästä riemastui kun kerroin, luulee rassukka jo tulevansa mummoksi. Sen pitäisi olla todellä epätodennäköistä, mutta ainahan se pieni mahdollisuuskin on. Tässä nyt kuitenkin odotellaan hetki ennen kuin lähden edes testaamaan, koska negatiivinen tulos on aina hiukan tympeä saada. Järjellä kun miettii, niin olen aika varma, etten voi olla raskaana. Sitten kun tätä asiaa alkaa pyöritellä päässään, niin kohta sitä jo suunnittelee lastenhuoneen väriä. Joten paras olla vielä järjen kannalla, kierto on ihan lopuillaan, joten jos ei viikkoon mitään muutosta ole tapahtunut niin ehkä sitten testin ostoon.

Tämä joulukuu on ollut kyllä aika vinkeä. Tässä on nyt tapahtunut vaikka mitä, ikään kuin elämän käännekohtia suuntaan jos toiseen. Isoja asioita on jouduttu miettimään, tekemään vaikeitakin päätöksiä. Jos tästä nyt vielä plussa tikkuun pärähtäisi, niin en tiedä miten päin olisi. Menisi nimittäin aiemmat päätökset uudelleen harkintaan ja kaikki muukin. Ei pieni päänuppi tälläisiä rysäyksiä kestä, hyvänen aika. Kaikesta huolimatta, yritämmä ottaa nämä seuraavat viikot rentoutumisen kannalta (ihan varmasti!), nauttia läheisten seurasta, hyvästä ruuasta sekä ottaa bussissa, junassa ja lentokoneessa istumiset elämysten kannalta (HAH!). Jos törmäätte jossain kyseisten kulkuneuvojen vaihtopisteessä laukkuja paiskovaan, kiroilevaan ja miestään sättivään, hiukan turvonneeseen nuoreen naiseen, se saattaa hyvinkin olla minä. Uskoisin kyllä, että kohtalotovereitakin saattaa olla liikenteessä. Hyvää joulua ja uutta vuotta 2013!

Oma näkemys

Jotta tämä blogi ei menisi ainaiseksi vinkumiseksi ja raivoamiseksi, ajattelin palata tähän olennaiseen, eli painonpudotukseen. Se on nyt junnannut ihan kohtalaisesti jonkin aikaa, johtuen ehkä voimavarojen puutteesta ja epämääräisestä siirtymävaiheesta.

Nykyistä painoa en tiedä, veikkaan sen olevan 70-73 kg välillä. Joka tapauksessa sitä on vielä 5-7 kg liikaa. Enemmänkin saa tippua, mutta tavoitteena on kuitenkin kiinteytyminen. Ongelmakohtia riittää, mutta varsinkin  vatsa ja kädet. Jalat on mulla ihan ok, toki sieltäkin ylimääräistä irtoaa. Takapuoleen olisi kiva saada muotoa, se kun meinaa olla lattana ja sivusuuntaan levinnyt :(

Olen monesti kironnut vartaloni mallia, joka tietenkin on verenperintönä tullut jostain äidin puolelta. Vatsa nimittäin ei ole kauniin pyöreä, vaan se on selkeästi jakautunut ylä.- ja alamakkaraan. Varsinkin tuo alapuoleinen röllykkä on ongelmakohta nro 1. Se ei jumalavita häviä mihinkään! Silloinkin kun painoin n. 60 kiloa, se törötti siinä. Veljilläni, jotka ovat normaalipainoisia ja lihaksikkaita, on tämä sama ongelma. Ei minua haittaisi sellainen pieni pyöreä maha, sellaisen kanssa kehtaisi pitää kireämpiäkin paitoja. Mutta oma keskivartalo on yksinkertaisesti niin ruman näköinen, että sen ilomielin verhoaa johonkin tunikaan.

(http://weheartit.com/entry/41592567/via/Saragunmarie)

Nyt on ihan pakko pikkuisen kuitenkin valittaa. Miten paljon voi ***** porata seinää ennen kuin loppuu reiän paikat!?! Tuota helvetinmoista jyrinää on kuunneltu aamusta asti! Ei sillä pitäis olla enää kohta mitä porata! Kyllä tässä nyt alkaa kaivata työtä jo siksi, ettei tartteis kuunnella kotona toisen remontointia.

Ei tule mittään...

Ei ole hyvä päivä tämä. Töitä ei löydy, joten varmaan tästä on ruettava suunnittelemaan muuttoa. Pahasti nyt sotkee joulu ja tuleva lomareissu tätä hanketta. Ei kerkeä käymään haastatteluissa ennen kuin tammikuussa. Ollaan nimittäin reissussa joulu ja uusi vuosi. 

Joululahjoista osa on vielä ostamatta, niin kuin aina. Pieni ärtymys kasvoi lahjakkaaseen v*tutukseen kun tuolla pyöri päivän niitä etsimässä. Muistin taas miksi inhoan shoppailemista.

Olen lisäksi todella huono hankkimaan joululahjoja ja varsinkin joulukortteja. Lahjana ovat joko todellä älyttömiä ja täysin tarpeettomia, tai sitten persoonattomia kynttilä-suklaa-koriste - härpäkettä. Jospa tämän joulun nyt saisi vain alta pois, yhtään ei ole joulumieltä eikä innostusta. 

Joulu tulee, en ole valmis!

Huomenna on perjantai. En oikein tiedä mitä mieltä olisin, toisaalta on kiva päästä viikonlopun viettoon mutta huominen on viimeinen työpäivä eikä jatkosta ole vieläkään tietoa :( Juttelin kuitenkin tämän työpaikan rekrystä päättävälle, ja minut ilmeisesti halutaan sinne töihin, mutta tarvetta tällä hetkellä uudelle työntekijälle ei ole. Tai sitten hän oli vain kohtelias.

Jalat ovat olleet kyllä pitkästä aikaa taas kovilla! Koko viikko on ollut aika haipakkaa, eikä istumaan ole joutanut. Asiaa ei auta tuo lumessa tarpominen, kun kävelytiet on aurattu ihan persiilleen. Sitten ootellaankin tämän talven toista kaatumista, kerran oon jo sen onnistunut tekemään. Onneksi silloin ei polvi ottanu nokkiinsa. Tuo mun ruppana polvi on kertaalleen avoleikkauksella korjattu, ja sen jälkeen se on remppaillut muutamaan otteeseen mm. kaatumisen jälkeen tai kolahdettuaan kovasti. Pitääkin koputtaa puuta, huomenna tietysti kolisee.

Painonpudotus jatkuu epämääräisesti, tämä viikko on ollut tosi hyvä. On tullut liikuttua ja syötyä hyvin. Ensi viikolla on taas vapaata, joten en tiedä miten käynee. Pitää ainakin alkaa valmistautumaan tuohon jouluun (nyt jo!) ostamalla muutamat lahjat ja pakkaamalla taas puolet maallisesta omaisuudestamme kapsäkkeihin. Joulu menee, niin kuin on mennyt jo kymmenisen vuotta, reissaamalla paikasta toiseen. Avioerolapsena et milloinkaan joudu matkustamaan niin nopeasti ja niin moneen paikkaan 3-5 päivän sisällä kuin niinä vaivaisina joulunpyhinä, kun  pitäisi "rauhoittua". Ei sillä, avioero oli meidän perheelle enemmänkin helpotus kuin katastrofi, mutta jouluna se meinaa aiheuttaa pientä stressiä. Kaikkien luona pitäisi käydä, unohtamatta ihkun puolisoni vanhempia ja molempia isovanhempia. Jospa viimeistään sitten kun (jos) joskus on omia lapsia, voidaan jäädä hyvällä omalla tunnolla kotiin ja odottaa vaihtoehtoisesti muita tulemaan meille.

Meni taas valittamisen puolelle. Yllätys sinänsä. Jostain syystä mies on monesti verrannut minua Mielensäpahoittaja-hahmoon. Saattaa siinä jotain perää olla.

Raah.

Oli taas aika palata arkeen. Kaksi työpäivää takana ja jaloissa tuntuu! Mutta olo on hyvä, koska on tullut liikuttua, syötyä fiksusti ja juotua tarpeeksi vettä. Samaa ei voi sanoa viime viikosta. Viikkoon mahtui sekä surua että iloa, ja jotenkin itsensä vahtaamisen antoi olla.

Näinpä on taas sulateltavaa, yhtään ei innosta ajatus myöskään lähestyvästä joulusta. Liikaa syömistä ja juomista, suklaata ja viiiniä (<3). Mutta vielä ei jaksa stressata joulusta, melkein kaikki lahjatkin on ostamatta. Kunhan tämän viikon työrupeaman saa ohitse, niin ensi viikolla alkaa jouluhäslinki. Huhhuh..

Syntyjä syviä

Hurjan hieno laihdutussuunnitelmani ontuu hieman. Tässä on nyt liikaa kaikkea, pikkujouluja ja juhlia, että syöminen menee miten sattuu. Flunssa alkaa olla onneksi jo paremmalla tolalla, joten eiköhän tästä kohta pääse liikkumaan.

Olen yrittänyt nauttia lomasta, mutta takaraivossa on jatkuvasti pieni stressi jatkosta. Olisi se nyt mukavampi lekotella tietäen pääsevänsä varmasti johonkin töihin tammikuussa. Mutta ei, kipristellään sitten. Jos sitä jotain varmuutta tulisi ennen joulua. Onneksi ensi viikolla pääsen sijaistamaan yhteen paikkaan, niin ei ihan kaikki unohdu.

Elämä näyttää taas nurjaa puoltaan, eräs läheinen on ollut sairaalahoidossa nyt jonkin aikaa, ja alkaa näyttämään huonolle. Sitä alkaa omat murheet pienestä ylipainosta tuntumaan pieniltä. Olen aika pessimistinen ihminen, minusta aina kun jotain hyvää tapahtuu, tapahtuu jotain pahaakin. Paskan määrä tässä maailmassa on vakio, se muistuttaa olemassa olostaan aina, kun meinaa mennä liian hyvin. Nyt on taas vähän sellainen fiilis ja lisäksi liikaa aikaa ajatella. En ole pitkään aikaan pitänyt pitkää, tervettä elämää itsestään selvyytenä. On jotenkin surullista, että aika pienestä pitäen olen tiedostanut elämän haurauden ja epätietoisuuden omasta ja läheisten elämästä. Meidän suvussa on moni kuollut nuorena, yllättäen tai pitkään sairastaen. Nykyisessä ammatissa olen myös nähnyt monia minua nuorempia henkilöitä, jotka ovat parantumattomasti sairaita. Älkää nyt ajatelko, että minä jatkuvasti tälläisia mietin. Ei polla kestäisi hautoa tällaisia ajatuksia jatkuvasti. Nyt vaan on joutunut taas valmistautumaan menetykseen, joten asiat pyörii mielessä. Pahoittelen, jos latistin jonkun fiilistä. Onneksi itse huomasin viikonloppuna, että rakkaiden ystävien seura pyyhkii raskaimmatkin ajatukset hetkeksi pois <3 On sitä hyvääkin tasapainottamassa tätä elämää. Toisaalta osaa arvostaa niitä elämän pieniä hyviä hetkiä enemmän, kun ei pidä niitä itsestään selvänä.

Ei auta itku markkinoilla, se on ryhdistäydyttävä ja alettava siivoamaan. Se on taas heittäydyttävä arkielämään.