Suuria asioita pienessä mielessä

Voihan vattu. Ei olisi pitänyt ostaa niitä pattereita. Paino oli noussut taas, tällä kerralla lukema oli 72,3 kg. Eli tässä ollaan miltei kilo per kuukausi lihottu takaisin niitä vaivalla pudotettuja kiloja! Kyllä tiedostan sen, että oma laiskuus ja mukavuudenhalu on nyt isoimpana esteenä. Kun olisi vaan energiaa ja tarmoa tehdä asian eteen vielä vähän enemmän töitä. On niin helppo keksiä syitä miksi ei. Koko ajan ajattelen että sitten kun. Sitten kun koulu loppuu, sitten kun harkka loppuu, sitten kun on rahaa. Nääh.

Mutta oikeesti tämä viimenen kolme viikkoa yhdessä tietyssä yksikössä on osoittautunut pirun vaikeeksi. Olo on kuin nurkkaan ajetulla, loppuun asti jahdatulla rotalla (kuulostipas aika dramaattiselta). Viimeset rutistukset menossa, oppari on saatu vihdoin viimein tarkistettavaan kuntoon ja muutamat kirjalliset työt vielä tekemättä. Sitten on tämä harjoittelu, jossa yksi ihminen saa koko homman maistumaan ihan p*skalta. Kaikki pitäisi osata, mutta mitään ei viitsitä kertoa eikä varsinkaan opettaa.

Se siitä koulusta, jotta elämä ei olisi tarpeeksi stressaavaa, on tämä tulevaisuuskin edessä :D Töitä ei ole ja jotain pitäisi ehkä rueta päättämään. En tykkää jäädä tyhjän päälle, ja jos tälle paikkakunnalle jäädään, niin pitäisi sietää paljon epävarmuutta. Todennäköisesti jonkun sijaisuuden saa, ja jopa vakkaripaikankin jossain vaiheessa toisesta paikasta, mutta sitä ennen on monta kuukautta kysymysmerkillä. Yhtään ei tätä epätietoisuutta helpota hyvinkin pitkään mielessä ollut ajatus perheenlisäyksestä.

Miehellä on pitkään jo ollut vauvakuume, itse olen ollut vähän myöhäisherännäinen sen suhteen. Ollaan lykätty ajatusta aikaan jolloin valmistun. Nythän se olisi käsillä, joten sitäkin on tullut ajateltua. Jos sitä ei työpaikasta ole tietoa, niin periaatteessa miksi ei? Toisaalta ollaan vielä aika nuoria, ja olisi hyvä saada työkokemusta, rahaa säästöön ja oma kämppä. Sitä ollaan nyt suurien kysymyksien äärellä! Pienemmästäkin sitä on ihminen ymmällään. Ollaan nyt vaan menty päivä kerrallaan eteenpäin. Tällä hetkellä ei jaksa keskittyä muuhun kuin tuohon kouluun, harjoittelua on enää 4 päivää jäljellä! Wuhuu!

Syysunelmaa. NOT.

Nyt minä sen tein ja hankin ne patterit siihen vaakaan! Kauhulla ootan perjantaita, jolloin aattelin monen (?) viikon jälkeen punnita ihteni. Välillä tuntuu, että kiloja on tullut tässä vaakatauon aikana rutkasti lisää, housut kiristää ja maha pullottaa. Nyt on taas sellainen kausi, että paino tuntuu hiukan tippuneen. Että saapi vain arvailla kuinka käy.

Tää mun reippailu on vähän taantunut syksyn tullen. En ole jaksanu moneen viikkoon tehdä kotona ollenkaan salaattia, vaan ajattelen sen salaattimäärän riittävän minkä syön päivällä harjoittelussa/koulussa. Sehän on selvää että vedätän itteäni ihan täysin, mutta kun ei jaksa/huvita! Nytkin jääkaappi on aika vähällä ruualla, olin harkkapäivän jälkeen vielä parisen tuntia töissä niin en jaksanut yksinkertaisesti mennä kauppaan.

Stressitaso alkaakin nousta nyt mitä lähemmäksi joulukuu tulee. Viimoset tehtävät ja opparin palautus alkaa olla jo käsillä! Tuliko tämä päivä sittenkin?! Noh, siihen on vielä aikaa. Turha vielä hurrata. Töistäkään ei ole vielä tietoa, eikä myöskään tarviaako muuttaa vai ei. Minun luonteelle ei käy tämmöinen epätietoisuus. Ajatuksena epämääräisen pituinen työttömyys ja sijaisuuksien kalastelu ei houkuta, mutta pakko kait se on vain odottaa.

Iloinen pyöräilijä

Ei mulla nyt oikeastaan ole mitään uutta päivitettävää :D Tasapaksua arkea. Harjoittelu on sujunut hyvin, mutta kotiin päästyä on NIIN väsynyt. Mä oon nyt nopsana likkana ajellu pyörällä noita välimatkoja (jopa sateella!) ja kyllä tuntuu jaloissa! Pirkule, kyllä huomaa ettei ole pyörään koskettu moniin vuosiin. Jalat hapoilla kun tuolla sateessa vääntää, niin kyllä taas kasvattaa luonnetta. On ehkä muutamat kirosanat saattanut lennellä.

Tuntuu että tuo pimeys ja jatkuva sade väsyttävät entistä enemmän. Kotiin tultua ei perse tunnu nousevan tästä sohvalta kuin suurin ponnistuksin. Ajattelin vielä aamulla, että nostelen tänään vähän puntteja, mutta siellä ne edelleen odottaa. Vaakakin odottaa vielä pattereitaan. Että pelkällä hyvällä uskolla tässä eteenpäin mennään.