Tietoja minusta

Pyöreä parikymppinen naisenalku. Opiskelun ohessa tarkoituksena pudottaa painoa takaisin normaalilukemiin. Lisäksi avoparin arkea ja normielämän kiemuroita.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Äääh.

Voi valitus! En ymmärrä miten voi näin paljon väsyttää! Pari viikkoa on ollut taas harjoittelua ja tuntuu ettei energiaa ole mihinkään muuhun. Kuitenkin pitäisi oppari tehdä valmiiksi, pari verkkokurssia ja ylläpitää huushollia. Ei ole hirveästi panoksia liikkua tai ylipäänsä tehdä mitään ylimääräistä. Onneksi koulua ja harjoittelua ei ole enää paljoa. On kyllä tasan viimenen AMK, jonka käyn :D

Aiemmin kerroinkin työhaastattelusta, josta koitui oma stressinsä. Noh, en saanut paikkaa, ja loppujen lopuksi se oli melkein helpotus. Jos nyt joutuisi miettimään muuttoa ja miehen työpaikan vaihtoa, niin varmaan napsahtaisi. Nyt harjoittelussa ollessa muistuu kyllä mieleen, miksi EN halua kyseiseen paikkaan töihin. Että ei ole hövelit vaihtoehdot, mutta kunhan nyt töitä jostain saisi.

Painosta en tiedä, vaa'an patterit nakottaa vieläkin kaupan hyllyllä. En ole mitään mittojakaan saanut nyt otettua, joten ei oikeasti ole hajuakaan missä mennään. Jospa ei nyt ihan hirveästi kerryttäisi kiloja, olen kuitenkin ahkeroinut ja polkenut pyörällä kaikki välimatkat! Hyvä minä.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Rahan roisketta!

Nyt olen sitten ensimmäistä kertaa elämässäni käynyt IKEAssa. Olen nyt pettynyt! Odotin suunnatonta pytinkiä, johon eksyy, mutta ei tuo nyt kummonen ollut! Olihan siellä tavaraa, ja kyllä jotain pientä tuli ostettuakin, mutta ei ollut sellainen paikka kuin oletin. Muutenkin tuli käytyä kaupoilla, ja nyt on ostoskrapula. Ei olisi pitänyt. Noh, onneksi ei mitään hirmukallista tullut ostettua. Tosin kun nuo kaikki "halvat" ostokset laskee yhteen, niin kyllä siitä jonkinlainen summa kertyy.

Parisen viikkoa jo ollut sellanen tuntuma, että flunssaa olisi pukkaamassa. Jatkuvasti väsyttää, iltaisin kurkku tuntuu aralta ja korvat poksaa. Toisaalta tähän vuodenaikaan saattaa olla ihan allergiastakin johtuvaa. Ärsyttää vaan tämä jatkuva väsymys. Tulisi jo talvi!

Muuten on aika jänskät fiilikset. Tuleva työhaastattelu ahistaa, samoin harjoittelu. Odotan vain koko ajan, milloin ne on ohi. Ei oikein ole ollut energiaa liikkuakaan, syömisiin yritin nyt viikonloppuna keskittyä vähän paremmin. Perjantaina tein ylävartalotreeniä kotona, ja seuraavana päivänä tiesin tehneeni. Huhhuh, ehkä sitä venyttelyä voisi myös yrittää lisätä!

torstai 6. syyskuuta 2012

Time is runnig out

Ihana vapaapäivä, ainakin tähän mennessä. Kävin 45 minuutin reippaalla lenkillä, tein hiukan koulutehtäviä ja olen katsellut kaikki enemmän ja vähemmän kiinnostavat sarjat telkkarista. Aamusta soittivat ja kysyivät työhaastatteluun paikkaan, johon laitoin hakemuksen vähän aikaa sitten! Hui saakeli, vaikkakin olen monissa työhaastatteluissa ollut, niin aina ne jännittää yhtä lailla. Toisaalta haluan sen työpaikan, mutta toisaalta en. Olen huono tekemään päätöksiä, haluan analysoida kaikki vaihtoehdot tarkkaan ja punnita niitä vähän jokaisen vinkkelistä. Niinpä olen tällaisissa tilanteissa helisemässä! Lisäksi murehdin kaikkea aina liian aikaisin, niin kuin nytkin!

Luin pari päivää sitten lehdestä jutun crossfitistä. Tänään sitten intopinkeenä etsin netin ihmeellisestä maailmasta lisää tietoa tästä, koska lehtijutun perusteella kuulosti todella hyvältä. Mitä enemmän luin, sitä paremmalta kuulosti. Toki tästäkin ihanuudesta on jotain maksettava, ja siihen se into sitten taas lopahti. Onhan se ymmärrettävää, että ohjauksesta, tiiviistä treenimäärästä ja muusta opastuksesta tulee mukaan vähän ekstrahintaa. Minä, pihi penninvenyttäjä, melkein suljin selaimet samantien. Pitäkää salinne. Kun ei kertakaikkisesti ole varaa, niin ei ole. Se on vielä tyydyttävä noihin omiin käsipainoihin :D

Valittelut sikseen, ajattelin vähän laitella kappaleita, jotka antaa aina meikäläiselle puhtia sekä lenkillä että koulutehtävien teossa :)








tiistai 4. syyskuuta 2012

Aikuinenko?

Koulun loppukiri on nyt virallisesti alkanut. Vielä ei ainakaan ole kauheeta stressiä, opinnäytetyö on nyt luettavana ja odottamassa (toivottavasti) viimeisiä korjausehdotuksia. On siinä ollut melkoinen souvi, ja työtä riittää vieläkin. Voiton puolella kuitenkin! Parin viikon päästä vielä viimeseen harkkaan, sitä ois semmoset kepeät 7 viikkoa. Ihan hurjalta tuntuu, että viimenen harjottelupompsi, sillon kun koulun aloitti niin ne harjoitteluviikot tuntu loputtomalta. Ihmeesti sitä on niistäkin selvitty.

Olen jo ensimmäisen työhakemuksenkin laittanut. Tuntui kyllä tyhmältä syyskuun alussa ilmoittaa, että jos tuota tammikuussa kykenisi aloittamaan. Paikan haku oli auki vain viikon ja kait sitä pitää yrittää? Mulla se stressi onkin jo siirtynyt tulevaisuuteen. Mistä saan töitä? Pitääkö muuttaa? Jos muutetaan, ostetaanko asunto vai mennäänkö vielä vuokralle? Millon niitä lapsia pitäis rueta miettimään? Pitäskö sitä muka aikuistua, astua siihen oravanpyörään asunto- ja autovelkoineen kaiken lisäksi pyöräyttäen muutaman lapsen? Pelottavaa, mutta houkuttelevaa! :D

Kait se on myönnettävä, että tämä meikäläisen opiskelijan ura alkaa lähetä loppuaan. Tuntuu erittäin helpottavalta, mutta toisaalta haikealta. Edessä siintää tyly työelämä, jossa saat porhaltaa sitten peräsuoli pitkällä seuraavat 50 vuotta. Vähintään. Noh, edelleenkin ollaan vasta syyskuussa, joten turha vielä heittäytyä turhan dramaattiseksi. Onhan tuossa vielä aikaa tyriä oppari :P

Painosta sen sijaan en tiedä. Vaa'asta loppui patteri, ja se tuli ehkä hyvään saumaan. Ei ehkä kannata joka viikko siinä edes pomppia. Ottaa nyt pari viikkoa lunkisti ja punnitsisi itsensä vaikka kuukauden päästä. Toivottavasti sinä aikana paino ei pääsisi paljoa nousemaan :(