Koulun loppukiri on nyt virallisesti alkanut. Vielä ei ainakaan ole kauheeta stressiä, opinnäytetyö on nyt luettavana ja odottamassa (toivottavasti) viimeisiä korjausehdotuksia. On siinä ollut melkoinen souvi, ja työtä riittää vieläkin. Voiton puolella kuitenkin! Parin viikon päästä vielä viimeseen harkkaan, sitä ois semmoset kepeät 7 viikkoa. Ihan hurjalta tuntuu, että viimenen harjottelupompsi, sillon kun koulun aloitti niin ne harjoitteluviikot tuntu loputtomalta. Ihmeesti sitä on niistäkin selvitty.
Olen jo ensimmäisen työhakemuksenkin laittanut. Tuntui kyllä tyhmältä syyskuun alussa ilmoittaa, että jos tuota tammikuussa kykenisi aloittamaan. Paikan haku oli auki vain viikon ja kait sitä pitää yrittää? Mulla se stressi onkin jo siirtynyt tulevaisuuteen. Mistä saan töitä? Pitääkö muuttaa? Jos muutetaan, ostetaanko asunto vai mennäänkö vielä vuokralle? Millon niitä lapsia pitäis rueta miettimään? Pitäskö sitä muka aikuistua, astua siihen oravanpyörään asunto- ja autovelkoineen kaiken lisäksi pyöräyttäen muutaman lapsen? Pelottavaa, mutta houkuttelevaa! :D
Kait se on myönnettävä, että tämä meikäläisen opiskelijan ura alkaa lähetä loppuaan. Tuntuu erittäin helpottavalta, mutta toisaalta haikealta. Edessä siintää tyly työelämä, jossa saat porhaltaa sitten peräsuoli pitkällä seuraavat 50 vuotta. Vähintään. Noh, edelleenkin ollaan vasta syyskuussa, joten turha vielä heittäytyä turhan dramaattiseksi. Onhan tuossa vielä aikaa tyriä oppari :P
Painosta sen sijaan en tiedä. Vaa'asta loppui patteri, ja se tuli ehkä hyvään saumaan. Ei ehkä kannata joka viikko siinä edes pomppia. Ottaa nyt pari viikkoa lunkisti ja punnitsisi itsensä vaikka kuukauden päästä. Toivottavasti sinä aikana paino ei pääsisi paljoa nousemaan :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti