Tämä tuntuu aikaiselta, koska onhan tätä vuotta vielä jäljellä. Joulukuu menee kuitenkin nopeasti, niin kuin koko tämä syksy. Aloin miettimään miten elämä muuttuu ensi vuonna, tämä valmistuminen on toiminut koko ajan pienenä virstanpylväänä. Aina on lykännyt asioita siihen kun valmistuu, sitten kun on työelämässä, sitten kun on rahaa. Helkkari! Sehän on ihan kohta!
Aloimpa sitten miettimään ensi vuotta. Silloin olen varmasti:
- taas vuoden vanhempi
Ensi vuonna olen ehkä:
- töissä
- varakkaampi
- asuntovelallinen?
- asun toisella paikkakunnalla
- naimisissa!?!
- raskaana!?!!!
Kuulostaa aika pelottavalta, pelottavan ihanalta, en tiedä. Sata varmaa on, että paljon asioita muuttuu. Nyt ollaan monta vuotta menty tasaista arkea, joten muutokset tuntuvat pelottavilta. Jos olisin sinkku, en ottaisi tästä niin paljon stressiä (toisaalta silloin ei olisi myöskään ajankohtaista murehtia noita kahta viimeistä kohtaa), koska voisin muuttaa ja lähteä töihin mihin vain huvittaisi. Vaikka Norjaan.
tiistai 27. marraskuuta 2012
maanantai 26. marraskuuta 2012
Holy s###!
210 op on nyt virallisesti rekisterissä ja tutkintotodistushakemus jätetty! On kyllä edelleenkin outo olo, en uskois millään että koulu on ohi. Aika haikeaa oikeastaan. Todennäköisesti tuonnekin puljuun tulee vielä ikävä, on se opiskelu kuitenkin vaihtelevampaa kuin työnteko.
Kuten arvasin, flunssa iski kovalla kädellä. Ehkä huomenna on vielä huonompi olo kun tänään varmistu valmistuminen ja stressata ei enää tartte. Viikonlopun kun makasin sohvalla sairastaen, niin olin taas hyviä ideoita pullollaan. Suunnittelin käyväni (sitten kun toivun) muutaman kerran viikossa aamulenkillä ja 2-3 kertaa viikossa salilla. Olin ihan intopiukeena ja silmissä siinti vielä kymmenen kilon tiputtaminen. Hyvähän se on suunnitella, onhan se puoliksi tehty. Kun nyt saisin sen tehtyäkin. Ehkä tämä viikko on vielä otettava iisimmin, keuhkot on sen kuuloiset ettei parane hirveesti riehua. Saa nähä miten käypi.
Kuten arvasin, flunssa iski kovalla kädellä. Ehkä huomenna on vielä huonompi olo kun tänään varmistu valmistuminen ja stressata ei enää tartte. Viikonlopun kun makasin sohvalla sairastaen, niin olin taas hyviä ideoita pullollaan. Suunnittelin käyväni (sitten kun toivun) muutaman kerran viikossa aamulenkillä ja 2-3 kertaa viikossa salilla. Olin ihan intopiukeena ja silmissä siinti vielä kymmenen kilon tiputtaminen. Hyvähän se on suunnitella, onhan se puoliksi tehty. Kun nyt saisin sen tehtyäkin. Ehkä tämä viikko on vielä otettava iisimmin, keuhkot on sen kuuloiset ettei parane hirveesti riehua. Saa nähä miten käypi.
perjantai 23. marraskuuta 2012
Vapaus (ja tauti) koittaa!
Arvasin tämän! Eilen oli virallinen viimeinen koulupäivä ja oli jo pientä yskää. Tänään heräsin siihen, että räkää on poskionteloista alimpiin kylkiluihin asti. Kurkku on kipeä, yskä rohisee, kuukautiset menossa ja viisaudenhammas jomottaa leukaa. Meikä on tunnetusti kova valittamaan, ja nyt tuntuu olevan oikeasti aihettakin :D Se on kyllä vinkeetä, että ihmeesti sitä lykkää sairastumiset vapaa-aikaan. Valehtelematta en ole viettänyt yhtään sairaslomapäivää kolmen viime kesän työjakson aikana. Koulussa on aika jäykkä systeemi, eikä sairastamiseen ole paljoa aikaa, joten nyt on sitten ilmeisesti hyvä sairastaa.
Tästä alkaakin minulla loma, joka päättyy päivänä x. Yksi viikko minulla on ensi kuussa töitä sijaisena, sen jälkeen jatkan tätä lomailua. Joulukuun olen vielä opiskelijan statuksella, kun tutkintotodistus ja Valviran laillistukset on vetämässä. Eiköhän tässä kohta pidä mennä työkkäriin ilmoittautumaan, jos mitään ei tapahdu. En ole nyt aktiivisesti vielä muilta paikkakunnilta kysellyt, kun olen yhden työpaikan vastausta odotellut. En pidä kyllä todennäköisenä että sinne jo tammikuussa pääsisi töihin :/ toisaalta maisemanvaihdos kiehtoo. Jos olisin sinkku, olisin varmaan jo muuttamassa tälläkin hetkellä. Miehellä vain on työpaikka täällä, ja hän ei haluaisi muuttaa. Jotain kompromissin poikasta tässä on lähettävä neuvottelemaan :)
Paino varmaan seilaa pikkuisen, viime viikolla oli todella hyvä olla eikä housut puristanut. Nyt on taas vähän eri fiilis, on kyllä syömisetkin menneet ihan miten sattuu. Kovasti taas miehelle vannoin meneväni salille, kunhan alkaa loma, mutta ei näillä keuhkoilla lähdetä nyt mihinkään. Saa nähdä miten kauan tauti kestää, se voi olla että sairastaa nyt sitten 3,5 vuoden edestä. Ajattelinkin laittaa jonkun ihku-lälly-leffan pyörimään ja palata koomaamaan sohvalle. Ehkä Ylpeys ja ennakkoluulo- maraton olisi ajankohtainen :)
Tästä alkaakin minulla loma, joka päättyy päivänä x. Yksi viikko minulla on ensi kuussa töitä sijaisena, sen jälkeen jatkan tätä lomailua. Joulukuun olen vielä opiskelijan statuksella, kun tutkintotodistus ja Valviran laillistukset on vetämässä. Eiköhän tässä kohta pidä mennä työkkäriin ilmoittautumaan, jos mitään ei tapahdu. En ole nyt aktiivisesti vielä muilta paikkakunnilta kysellyt, kun olen yhden työpaikan vastausta odotellut. En pidä kyllä todennäköisenä että sinne jo tammikuussa pääsisi töihin :/ toisaalta maisemanvaihdos kiehtoo. Jos olisin sinkku, olisin varmaan jo muuttamassa tälläkin hetkellä. Miehellä vain on työpaikka täällä, ja hän ei haluaisi muuttaa. Jotain kompromissin poikasta tässä on lähettävä neuvottelemaan :)
Paino varmaan seilaa pikkuisen, viime viikolla oli todella hyvä olla eikä housut puristanut. Nyt on taas vähän eri fiilis, on kyllä syömisetkin menneet ihan miten sattuu. Kovasti taas miehelle vannoin meneväni salille, kunhan alkaa loma, mutta ei näillä keuhkoilla lähdetä nyt mihinkään. Saa nähdä miten kauan tauti kestää, se voi olla että sairastaa nyt sitten 3,5 vuoden edestä. Ajattelinkin laittaa jonkun ihku-lälly-leffan pyörimään ja palata koomaamaan sohvalle. Ehkä Ylpeys ja ennakkoluulo- maraton olisi ajankohtainen :)
perjantai 16. marraskuuta 2012
Mieli kirkkaana ja paita puhtaana
Vähiin käy koulu ennen kuin loppuu. Eilen haettiin omat, kannelliset, versiot opparista :) Jotenkin vasta silloin asia konkretisoitui! Se on prkl tehty! Tiesin kyllä ettei opparin tekeminen ole mikään läpihuuto-juttu, mutta varsinkin meidän koulutusohjelman opettajat ovat varsin tiukkoja opinnäytetöiden tasosta. Ei tosiaan pääse sieltä mistä aita olisi matalin ;)
Viimeinen tenttikin läpäistiin kunnialla, joten ainoa huolenaihe on enää kypsyysnäyte. Eiköhän sekin mene läpi, toivossa on ainakin hyvä elää. Nyt ollaan menty ihan päivä kerrallaan, vielä ei jaksa isommin stressata töistä, muutosta tai muutenkaan tulevaisuudesta. Ajattelin pitää joulukuun ihan vain lomaa ja latailla akkuja. Yleensä en jaksa montaa viikkoa olla jouten, joten eiköhän sitä ole jotain keksinyt ennen vuoden vaihdetta.
Orastava vauvakuumekin kasvaa kasvamistaan, koska oikeasti sitä "oikeaa aikaa" tehdä niitä lapsia ei tule kuitenkaan. En usko ainakaan. Ajatus toisaalta pelottaakin, koska se merkitsisi niin totaalista muutosta elämään. Olen aina halunnut tehdä lapsia nuoremmalla iällä, ja täytyy se myöntää että kohta olisi aika :D ei tässä enää nuorene. En pidä itseäni kovin vanhanakaan, mutta ensimmäisen lapsen haluaisin ennen kolmeakymmentä ikävuotta. Eli ei montaa vuotta enää :D
Njaa, edelleenkin ollaan suurien kysymysten äärellä! En uskaltanut aamulla vaa'alle, mutta uskon ettei suuria muutoksia painoon ole tullut. Junnaillaan. Tässä vähän viikonlopun piristettä!
Viimeinen tenttikin läpäistiin kunnialla, joten ainoa huolenaihe on enää kypsyysnäyte. Eiköhän sekin mene läpi, toivossa on ainakin hyvä elää. Nyt ollaan menty ihan päivä kerrallaan, vielä ei jaksa isommin stressata töistä, muutosta tai muutenkaan tulevaisuudesta. Ajattelin pitää joulukuun ihan vain lomaa ja latailla akkuja. Yleensä en jaksa montaa viikkoa olla jouten, joten eiköhän sitä ole jotain keksinyt ennen vuoden vaihdetta.
Orastava vauvakuumekin kasvaa kasvamistaan, koska oikeasti sitä "oikeaa aikaa" tehdä niitä lapsia ei tule kuitenkaan. En usko ainakaan. Ajatus toisaalta pelottaakin, koska se merkitsisi niin totaalista muutosta elämään. Olen aina halunnut tehdä lapsia nuoremmalla iällä, ja täytyy se myöntää että kohta olisi aika :D ei tässä enää nuorene. En pidä itseäni kovin vanhanakaan, mutta ensimmäisen lapsen haluaisin ennen kolmeakymmentä ikävuotta. Eli ei montaa vuotta enää :D
maanantai 12. marraskuuta 2012
Loppukiri
Loppukiri! Opinnäytetyö esitetty ja kypsyysnäyte kirjoitettu! Enää viimeset hionnat, viimeinen tentti ja viimeinen reflektointi. Plus kaikki muu sälä, jota AMK velvoittaa tekemään ennen kuin siitä pääsee eroon. Mutta aika outo fiilis. Koko ajan tuntuu kuitenkin, että jossain kosahtaa ja joutuu tuolla vielä homehtumaan ties miten pitkään. Edelleenkin väsyttää, odotin että harjoittelun jälkeen stressi olisi purkautunut flunssana/migreeninä niin kuin yleensä, mutta ei mitään. Nyt pikku hiljaa tuntuu siltä, että alan sairastamaan sitten noiden 3,5 vuoden edestä. Nilkasta on jänne tulehtunut, selkä oli viisi päivää täysin krampissa, kenties S-I niveletkin jotenkin jumissa ja pientä lenssua vielä kaupan päälle. Onneksi joulukuu on ainakin tällä hetkellä vapaata, niin saa sairastaa kunnolla :D
En ole itseäni ahdistanut enempää menemällä vaa'alle. Jotenkin luulen, että kun saan tämän kaiken koulustressin pois, niin jospa painonlaskukin lähtisi taas liikkeelle. Ei vaan näytä kovin lupaavalta laihdutuksen kannalta, kun kalenteri täyttyy pikkujouluista, risteilyistä, muista illanvietoista ja joulusta. Ehkä vaan suosiolla aloitan tammikuussa uuden elämän.
Tulevaisuus on vieläkin täysin auki. Ei tiedetä edes missä kaupungissa sitä tammikuussa elellään. Minä haluaisin muuttaa, mies ei. Siinäpä ongelma. Täällä ei ole minulle kunnolla töitä, muualla olisi. Viime kirjoittelussa mainitsin alkavan vauvakuumeen, mikä ei ole laantunut. Päinvastoin. Asiaa ei auta muutamat sukulaiset ja ystävät jotka odottavat perheenlisäystä. Tiedän, että mies olisi intopiukeena lasta yrittämässä (ei pidä ymmärtää nyt härskillä tavalla :D) eikä ajankohtakaan olisi mikään hassumpi. Päätöksenteko on nyt vain niin vaikiaa! Pitäisi ehkä vain katsella miten käy, tulisi jos on tullakseen. Kunhan nyt saa tämän ruljanssin loppuun, etsii jonkun työpaikan ja päättää mihin muuttaa(jos muuttaa) ja etsii uuden asunnon. Ei paha, ei ollenkaan.
En ole itseäni ahdistanut enempää menemällä vaa'alle. Jotenkin luulen, että kun saan tämän kaiken koulustressin pois, niin jospa painonlaskukin lähtisi taas liikkeelle. Ei vaan näytä kovin lupaavalta laihdutuksen kannalta, kun kalenteri täyttyy pikkujouluista, risteilyistä, muista illanvietoista ja joulusta. Ehkä vaan suosiolla aloitan tammikuussa uuden elämän.
Tulevaisuus on vieläkin täysin auki. Ei tiedetä edes missä kaupungissa sitä tammikuussa elellään. Minä haluaisin muuttaa, mies ei. Siinäpä ongelma. Täällä ei ole minulle kunnolla töitä, muualla olisi. Viime kirjoittelussa mainitsin alkavan vauvakuumeen, mikä ei ole laantunut. Päinvastoin. Asiaa ei auta muutamat sukulaiset ja ystävät jotka odottavat perheenlisäystä. Tiedän, että mies olisi intopiukeena lasta yrittämässä (ei pidä ymmärtää nyt härskillä tavalla :D) eikä ajankohtakaan olisi mikään hassumpi. Päätöksenteko on nyt vain niin vaikiaa! Pitäisi ehkä vain katsella miten käy, tulisi jos on tullakseen. Kunhan nyt saa tämän ruljanssin loppuun, etsii jonkun työpaikan ja päättää mihin muuttaa(jos muuttaa) ja etsii uuden asunnon. Ei paha, ei ollenkaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)