Loppukiri

Loppukiri! Opinnäytetyö esitetty ja kypsyysnäyte kirjoitettu! Enää viimeset hionnat, viimeinen tentti ja viimeinen reflektointi. Plus kaikki muu sälä, jota AMK velvoittaa tekemään ennen kuin siitä pääsee eroon. Mutta aika outo fiilis. Koko ajan tuntuu kuitenkin, että jossain kosahtaa ja joutuu tuolla vielä homehtumaan ties miten pitkään. Edelleenkin väsyttää, odotin että harjoittelun jälkeen stressi olisi purkautunut flunssana/migreeninä niin kuin yleensä, mutta ei mitään. Nyt pikku hiljaa tuntuu siltä, että alan sairastamaan sitten noiden 3,5 vuoden edestä. Nilkasta on jänne tulehtunut, selkä oli viisi päivää täysin krampissa, kenties S-I niveletkin jotenkin jumissa ja pientä lenssua vielä kaupan päälle. Onneksi joulukuu on ainakin tällä hetkellä vapaata, niin saa sairastaa kunnolla :D

En ole itseäni ahdistanut enempää menemällä vaa'alle. Jotenkin luulen, että kun saan tämän kaiken koulustressin pois, niin jospa painonlaskukin lähtisi taas liikkeelle. Ei vaan näytä kovin lupaavalta laihdutuksen kannalta, kun kalenteri täyttyy pikkujouluista, risteilyistä, muista illanvietoista ja joulusta. Ehkä vaan suosiolla aloitan tammikuussa uuden elämän.

Tulevaisuus on vieläkin täysin auki. Ei tiedetä edes missä kaupungissa sitä tammikuussa elellään. Minä haluaisin muuttaa, mies ei. Siinäpä ongelma. Täällä ei ole minulle kunnolla töitä, muualla olisi. Viime kirjoittelussa mainitsin alkavan vauvakuumeen, mikä ei ole laantunut. Päinvastoin. Asiaa ei auta muutamat sukulaiset ja ystävät jotka odottavat perheenlisäystä. Tiedän, että mies olisi intopiukeena lasta yrittämässä (ei pidä ymmärtää nyt härskillä tavalla :D) eikä ajankohtakaan olisi mikään hassumpi. Päätöksenteko on nyt vain niin vaikiaa! Pitäisi ehkä vain katsella miten käy, tulisi jos on tullakseen. Kunhan nyt saa tämän ruljanssin loppuun, etsii jonkun työpaikan ja päättää mihin muuttaa(jos muuttaa) ja etsii uuden asunnon. Ei paha, ei ollenkaan.