Äääh.

Voi valitus! En ymmärrä miten voi näin paljon väsyttää! Pari viikkoa on ollut taas harjoittelua ja tuntuu ettei energiaa ole mihinkään muuhun. Kuitenkin pitäisi oppari tehdä valmiiksi, pari verkkokurssia ja ylläpitää huushollia. Ei ole hirveästi panoksia liikkua tai ylipäänsä tehdä mitään ylimääräistä. Onneksi koulua ja harjoittelua ei ole enää paljoa. On kyllä tasan viimenen AMK, jonka käyn :D

Aiemmin kerroinkin työhaastattelusta, josta koitui oma stressinsä. Noh, en saanut paikkaa, ja loppujen lopuksi se oli melkein helpotus. Jos nyt joutuisi miettimään muuttoa ja miehen työpaikan vaihtoa, niin varmaan napsahtaisi. Nyt harjoittelussa ollessa muistuu kyllä mieleen, miksi EN halua kyseiseen paikkaan töihin. Että ei ole hövelit vaihtoehdot, mutta kunhan nyt töitä jostain saisi.

Painosta en tiedä, vaa'an patterit nakottaa vieläkin kaupan hyllyllä. En ole mitään mittojakaan saanut nyt otettua, joten ei oikeasti ole hajuakaan missä mennään. Jospa ei nyt ihan hirveästi kerryttäisi kiloja, olen kuitenkin ahkeroinut ja polkenut pyörällä kaikki välimatkat! Hyvä minä.