Tietoja minusta

Pyöreä parikymppinen naisenalku. Opiskelun ohessa tarkoituksena pudottaa painoa takaisin normaalilukemiin. Lisäksi avoparin arkea ja normielämän kiemuroita.

torstai 13. joulukuuta 2012

Joulu tulee, en ole valmis!

Huomenna on perjantai. En oikein tiedä mitä mieltä olisin, toisaalta on kiva päästä viikonlopun viettoon mutta huominen on viimeinen työpäivä eikä jatkosta ole vieläkään tietoa :( Juttelin kuitenkin tämän työpaikan rekrystä päättävälle, ja minut ilmeisesti halutaan sinne töihin, mutta tarvetta tällä hetkellä uudelle työntekijälle ei ole. Tai sitten hän oli vain kohtelias.

Jalat ovat olleet kyllä pitkästä aikaa taas kovilla! Koko viikko on ollut aika haipakkaa, eikä istumaan ole joutanut. Asiaa ei auta tuo lumessa tarpominen, kun kävelytiet on aurattu ihan persiilleen. Sitten ootellaankin tämän talven toista kaatumista, kerran oon jo sen onnistunut tekemään. Onneksi silloin ei polvi ottanu nokkiinsa. Tuo mun ruppana polvi on kertaalleen avoleikkauksella korjattu, ja sen jälkeen se on remppaillut muutamaan otteeseen mm. kaatumisen jälkeen tai kolahdettuaan kovasti. Pitääkin koputtaa puuta, huomenna tietysti kolisee.

Painonpudotus jatkuu epämääräisesti, tämä viikko on ollut tosi hyvä. On tullut liikuttua ja syötyä hyvin. Ensi viikolla on taas vapaata, joten en tiedä miten käynee. Pitää ainakin alkaa valmistautumaan tuohon jouluun (nyt jo!) ostamalla muutamat lahjat ja pakkaamalla taas puolet maallisesta omaisuudestamme kapsäkkeihin. Joulu menee, niin kuin on mennyt jo kymmenisen vuotta, reissaamalla paikasta toiseen. Avioerolapsena et milloinkaan joudu matkustamaan niin nopeasti ja niin moneen paikkaan 3-5 päivän sisällä kuin niinä vaivaisina joulunpyhinä, kun  pitäisi "rauhoittua". Ei sillä, avioero oli meidän perheelle enemmänkin helpotus kuin katastrofi, mutta jouluna se meinaa aiheuttaa pientä stressiä. Kaikkien luona pitäisi käydä, unohtamatta ihkun puolisoni vanhempia ja molempia isovanhempia. Jospa viimeistään sitten kun (jos) joskus on omia lapsia, voidaan jäädä hyvällä omalla tunnolla kotiin ja odottaa vaihtoehtoisesti muita tulemaan meille.

Meni taas valittamisen puolelle. Yllätys sinänsä. Jostain syystä mies on monesti verrannut minua Mielensäpahoittaja-hahmoon. Saattaa siinä jotain perää olla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti