Hurjan hieno laihdutussuunnitelmani ontuu hieman. Tässä on nyt liikaa kaikkea, pikkujouluja ja juhlia, että syöminen menee miten sattuu. Flunssa alkaa olla onneksi jo paremmalla tolalla, joten eiköhän tästä kohta pääse liikkumaan.
Olen yrittänyt nauttia lomasta, mutta takaraivossa on jatkuvasti pieni stressi jatkosta. Olisi se nyt mukavampi lekotella tietäen pääsevänsä varmasti johonkin töihin tammikuussa. Mutta ei, kipristellään sitten. Jos sitä jotain varmuutta tulisi ennen joulua. Onneksi ensi viikolla pääsen sijaistamaan yhteen paikkaan, niin ei ihan kaikki unohdu.
Elämä näyttää taas nurjaa puoltaan, eräs läheinen on ollut sairaalahoidossa nyt jonkin aikaa, ja alkaa näyttämään huonolle. Sitä alkaa omat murheet pienestä ylipainosta tuntumaan pieniltä. Olen aika pessimistinen ihminen, minusta aina kun jotain hyvää tapahtuu, tapahtuu jotain pahaakin. Paskan määrä tässä maailmassa on vakio, se muistuttaa olemassa olostaan aina, kun meinaa mennä liian hyvin. Nyt on taas vähän sellainen fiilis ja lisäksi liikaa aikaa ajatella. En ole pitkään aikaan pitänyt pitkää, tervettä elämää itsestään selvyytenä. On jotenkin surullista, että aika pienestä pitäen olen tiedostanut elämän haurauden ja epätietoisuuden omasta ja läheisten elämästä. Meidän suvussa on moni kuollut nuorena, yllättäen tai pitkään sairastaen. Nykyisessä ammatissa olen myös nähnyt monia minua nuorempia henkilöitä, jotka ovat parantumattomasti sairaita. Älkää nyt ajatelko, että minä jatkuvasti tälläisia mietin. Ei polla kestäisi hautoa tällaisia ajatuksia jatkuvasti. Nyt vaan on joutunut taas valmistautumaan menetykseen, joten asiat pyörii mielessä. Pahoittelen, jos latistin jonkun fiilistä. Onneksi itse huomasin viikonloppuna, että rakkaiden ystävien seura pyyhkii raskaimmatkin ajatukset hetkeksi pois <3 On sitä hyvääkin tasapainottamassa tätä elämää. Toisaalta osaa arvostaa niitä elämän pieniä hyviä hetkiä enemmän, kun ei pidä niitä itsestään selvänä.
Ei auta itku markkinoilla, se on ryhdistäydyttävä ja alettava siivoamaan. Se on taas heittäydyttävä arkielämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti