Hah!

Virallinen punnitustulos: (rumpujen pärinää) 73 kg!! Oli pakko mennä uudestaan vaa'alle kun ei meinannu uskoa silmiään. Ei ole nimittäin viikossa lähtenyt kiloa sitten laihdutuksen aloittamisen. Nyt voi hyvillä mielin elostella taas viikonloppuna :D

Eilittäin innostuin jopa zumbaamaan kotona. Olen aiemmin harrastanut mm. itämaista  tanssia sekä lattareita, joten pienen alkukakistelun jälkeen zumba alkoikin sujua. Ryhmäliikuntatunnit ovat täällä niin kalliita, ettei ole tullut opiskelijan budjetilla aloitettua mitään kurssia. Itämainen tanssi houkuttelisi taas monen vuoden jälkeen, mutta ovat pirut lätkäisseet sellaset hinnat puolen vuoden kurssille, että pitäkööt hyvänänsä! Tanssin sitten kotona. Jostain syystä en ole kehdannut kotona tanssia silloin kun mies on paikalla. En tiedä miksi, ei hänellä varmasti ole mitään sitä vastaan (alakerran naapuri saattaa olla zumbastani eri mieltä).

 Tiedän, että mieheni on sujut vartaloni kanssa ja väittää ainakin pitävänsä siitä sellaisenaankin. Ongelma onkin oma suhtautumiseni itseeni ja vartalooni. En tunne oloani mukavaksi alusvaatteissa, haalin yleensä päälleni jotain hyvin peittävää. Joinain aamuina olo tuntuu sellaiselta, että mikään teltta ei peitä vatsamakkaroita. Toisaalta tiedän, että se hyvä olo ja itseluottamus lähtee sisältä. On ollut kausia, jolloin olin miltei alipainoinen ja silti häpesin vartaloani enkä tuntenut itseäni kauniiksi. Mutta siitä kerron joskus toiste.

Tällä hetkellä olen onnellinen ja tunnen itseni kyllä kauniiksi. Toisinaan. Tiputan painoa näyttääkseni paremmalta, kyllä. Lisäksi haluan olla terveempi, ennaltaehkäistä nivelten kulumista, jota minulla on jo todettu. Syitähän on vaikka miten paljon! Lihavuus on yhtenä riskitekijänä miltei kaikessa ja näillä geeneillä mitä minulle on suotu, yhdenkin riskitekijän karsiminen saattaa tuoda elinaikaa roimasti lisää.
Negatiivisena ihmisenä voisin tietysti ajatella, että voinhan lyödä pääni ammeen reunaan tai kuolla kävellessäni suotiellä. Tässä tapauksessa voin ainakin sanoa yrittäneeni!