Paluu arkeen on taas koittanut. Viikonlopun turvotus näkyi taas eilen, taisi naisten vaivoillakin olla oma osuutensa. Mieli oli maassa ja tunsin itseni niin isoksi, että hävetti. Tämän takia eilisen syömiset menivätkin todella hyvin, ja tänään olo tuntuu jo taas kevyemmältä. Ainakin turvotus on hävinnyt.
Mietin eilen myös syntyjä syviä. Koko tämän laihdutus-urakan ajan olen ajatellut tekeväni tämän vain minua itseäni varten. Jotta voisin aamulla pukeutua kouluun tai töihin ilman vaaterallia, kun mikään ei tunnu hyvältä päällä ja näytät joka koltussa hylkeeltä. Painonnousu on vaikuttanut itsetuntooni ja haluan taas tuntea itseni hyväksi kehossani.
Viikonloppuna näin myös entisiä luokkakavereitani, osaa heistä en ollut nähnyt moniin vuosiin. Silloin olin onnessani edes tästä viiden kilon pudotuksesta. Tiesin, että olen lihavampi kuin kouluaikoina, mutta en sentään niin lihava kuin pari kuukautta sitten. Miksi heidän mielipiteillään on mitään väliä? Näen suurinta osaa heistä ehkä kerran vuodessa. Ehkä syynä on se, että minua on painoni vuoksi kiusattu yläasteella. Muistan miltä tuntui nähdä entinen kiusaajani joskus baarissa, kun olin laihtunut n. 20 kg, seurustelin ja olin onnellinen. Se oli hyvä tunne :) Pystyin näyttämään, että yrityksistään huolimatta he eivät olleet minua murtaneet! Nyt kun ikää on jo enemmän ja elämäni on toisenlaista, näitä tunteita ei edes muista. Paluu kotiseudulle tuo ne kuitenkin mieleen ja silloin toivoisin olevani upea ja kaunis, jos entiset kiusaajani sattuisivat paikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti