Ei tuu mittään.

Nyt junnaa. Aamulla paino oli täysin sama kuin viime viikolla, eli 72,9 kg. Olin aika varma, että edes hitusen olisi pudonnut, mutta ei. Jotenkin tuntuu, että kroppa on jumissa. Jotain pitää muuttaa, joko syömistä tai lisätä vielä liikuntaa. Tormistautumista nyt kaivataan!
Ensi viikon kun vielä stressaa niin alkaa harjoittelu. Onneksi harkan kanssa yhtä aikaa ei mene mitään verkkokurssia ym. joten voi keskittyä aika hyvin pelkästään siihen käytäntöön. Tosin opparihan se keskeneräisenä aina väijyy taustalla. Kun minä sen opparin joskus saan valmiiksi, niin se on juhlapäivä! Silloin saa terveet elämäntavat jäädä ja astmaatikkona vetäsen vielä sikarin kaupan päälle!! Tähän se nykypäivän AMK opiskelijaparat ajaa :D

Kävin ostamassa kotimatkalla vaa'an lukemista huolimatta suklaa-banaanilastuja (<3) ja meinasin tuhota ne linja-automatkalla. Kiitos nam.

Perjantai-punnitus oli aamulla taas edessä. Odotukset olivat korkealla, koska viikko oli mennyt hyvin. Kävin salilla parina päivänä ja eilen zumbasin. Tulos: 72,5 kg. Sama juttu kuin viime viikolla, - 200g. Osittain olen tyytyväinen tulokseen, mutta silti se vähän masentaa. Tällä -200g/viikko -vauhdilla laihdun alle kilon kuukaudessa, ja pudottaa haluaisin vielä n. 14 kg. Siinähän menee ikuisuus! Nyt ei millään jaksaisi junnailla painon kanssa, vaan haluaisin nopeasti tuloksia! :D Onhan tuo paino junnannut aiemminkin ja välillä se sitten putoaa nopeammin. Toivossa on hyvä elää.

Pitäisi yrittää saada enemmän liikuntaa viikkorutiineihin, mutta tuntuu että ei paukut enää riitä. Työn alla oleva opinnäytetyö + kaikki muu koulusälä, mitä joutuu vapaa-ajalla vääntämään vievät ihan kunnon siivun voimavaroista. Varsinkin tuo oppari-hirviö, joka painaa takaraivossa koko ajan. Olisi se elämäkin ihan kiva :D Tuntuu että koulun jälkeen tulen kotiin, teen koulujuttuja kotona, syön, istun sohvalla ja nukun. Viikonloppuisin, jos ei olla reissussa, teen koulujuttuja. Mä niin odotan valmistumista! Sitä, että menet töihin ja kotiin tullessa voit keskittyä aivan muihin juttuihin. Tietty sitä rahaa tulee myös vähän eri meiningillä kuin nykyään.

Jahas, se olisi jatkettava perjantai-iltaa. Oikeastaan mikään ei ole tänä päivänä mennyt niin kuin piti, mutta siitä huolimatta on ihan hjyvä fjiilis. Jos sitä huomenna vähän irrottelis itteensä arjesta ja taas pääse valittamaan turvotusta maanantaina.

Hitaasti, mutta varmasti alaspäin.

Vaaka arpoi taas viikon numerot: 72,7 kg. Viime viikon mitättömästä tuloksesta lähti vain 200 g, eli vauhti matelee taas. Välimatkat mitä kävelen kouluun, ovat pidemmät kuin mitä kesällä töihin mennessä, mutta toisaalta koulussa vain istutaan. Töissä tuli sentään liikuttua enemmän tai vähemmän. Pitäisi tormistautua sen salilla käynnin kanssa. Toisaalta kuukautiset ovat alkamassa näinä päivinä, joten elättelen toiveita suuremmasta pudotuksesta ensi viikolla.

Tänään on ollut aika herkkä päivä, varmaan itkisin vaikka katselisin televisiosta raveja. Kiitos PMS-oireet! Onneksi ei tarvitse lähteä tänään mihinkään, voin rauhassa herkistellä urpo-sarjoille ja stressata koulutehtävien parissa. Ja kyllä, ostin suklaata. Enkä edes häpeä (ehkä zumbaan sen edestä tänään).

In the city again

Kaikesta stressistä ja todella huonosta säästä huolimatta viikonloppu oli aivan mahtava. Ihana porukka oli pitkästä aikaa koolla ja seuraavaa reissua jo suunnitellaan. Syömiset meni odotetusti todella huonosti, lämmin ruoka syötiin ehkä kerran päivässä, muuten menikin grillimakkaraa, leipää sekä kaikenlaista herkkua. Ja alkoholia. Paljon. Tottakai jonkin verran harmittaa laihdutuksen kannalta, mutta olen päättänyt, että nautin viikonlopuista. Paino on tippunut kuitenkin koko ajan suhteellisen tasaisesti, vaikka olenkin viikonloppuisin syönyt ja juonut aika vapaasti. Ehkä paino olisi tähän mennessä tippunut pari kiloa enemmän, mutta olen tyytyväinen tähän tilanteeseen.

Sää ei totisesti suosinut viikonloppuna, vettä satoi melkein koko ajan ja oli kylmä. Aurinko alkoi paistaa sitten sunnuntaina kun kotiin oli matkaa n. 50 km. Kyllä ketutti, mutta menihän se viikonloppu sisätiloissakin hyvässä seurassa. Huomasin, että tähän mennessä saavutettu -7kg on tehnyt jo jotain itsetunnolleni. Huomasin hymyileväni vapautuneesti, kun illalla otettiin paljon kuvia (alkoholillakin saattaa olla osuutta asiaan). En miettinyt niin paljoa näkyykö kaksoisleukani kuvissa, enkä pakoillut kuvaustilanteita. Kuvia katsellessa sain kyllä taas lisää motivaatiota laihduttaa. Kyllä kamera paljastaa julmasti totuuden, vielä on paljon pudotettavaa ja kiinteytettävää.

Tänään taas uudella innolla, ajattelin siivoilla ja ehkä zumbata naapureideni iloksi. Perjantaina sitten voisi taas punnita ja mittailla. Saa nähdä, miten koulun alkaminen näkyy painonpudotuksessa.

Stressivapaa viikonloppu?

Kovasti teki mieli punnita itseni jo tänä aamuna, mutta sain jätettyä sen huomiselle. Tosin yhden päivän lykkäys ei tuo lukemia paljoa alaspäin. Pakko oli kuitenkin jotain tehdä, joten otin mittanauhan esille. Mittoja en olekaan tänne laitellut, vyötäröni oli ensimmäistä kertaa mitattaessa n. 89 cm. Tänään se oli 85 cm! Olen 4 cm kapeampi. Vau!

Itse en vielä näe enkä tunne itseäni kovinkaan paljon pienemmäksi. Kasvoissa huomaan ehkä eniten muutosta, ei ole niin paljoa turvotusta ja kaksoisleuka on pienentynyt (hallelujaa!). Käsivarret olivat myöski mittausten perusteella kutistuneet. Allit ovat kiusanneet minua vuosia, ja olenkin näin kesällä tormistautunut punttien kanssa allien kiusaamiseen. Josko se olisi jo tuottanut tulosta.

Ja muihin aiheisiin. Olen tämän viikon ollut todella stressaantunut. En oikein tiedä mistä se johtuu, taitaa olla vaan kaikki yhdessä. Työt loppuu ja koulu alkaa. Olen odottanut tätä jo monta viikkoa, mutta muutos ilmeisesti taas stressaa. Lisäksi on viikonloppuinen mökkireissu isommalla porukalla. Jostain syystä kasaan itselleni aina paljon vastuuta, vaikka tarvetta ei olisikaan. Mökkireissu tuntuu olevan nyt stressitekijä nro 1. Haluaisin kaiken menevän hyvin, mutta tähän mennessä vastoinkäymisiä on ollut enemmän kuin onnistumisia. Pitkä ajomatka inhottaa myös, olen liikenteessä kireänä kuin viulunkieli, varsinkin jos en tunne ympäristöä.

Yritän tolkuttaa itselleni, että stressi on turhaa. Reissu menee niinkuin menee, jos sataa vettä niin sataa. Tärkeintä kuitenkin olisi se yhdessä vietetty aika, jota tällä porukalla enää harvemmin vietetään. Pitäisi osata nauttia olosta, mutta huomaan koko ajan toivovani, että olisi jo maanantai ja reissu olisi ohi. Laihdutus on viimeinen asia, jota haluan viikonloppuna enää miettiä. Maanantaina se paluu arkeen taas koittaa, ja kaverin kanssa on jo tehty tärät kuntosalille.