Perjantai-punnitus oli aamulla taas edessä. Odotukset olivat korkealla, koska viikko oli mennyt hyvin. Kävin salilla parina päivänä ja eilen zumbasin. Tulos: 72,5 kg. Sama juttu kuin viime viikolla, - 200g. Osittain olen tyytyväinen tulokseen, mutta silti se vähän masentaa. Tällä -200g/viikko -vauhdilla laihdun alle kilon kuukaudessa, ja pudottaa haluaisin vielä n. 14 kg. Siinähän menee ikuisuus! Nyt ei millään jaksaisi junnailla painon kanssa, vaan haluaisin nopeasti tuloksia! :D Onhan tuo paino junnannut aiemminkin ja välillä se sitten putoaa nopeammin. Toivossa on hyvä elää.

Pitäisi yrittää saada enemmän liikuntaa viikkorutiineihin, mutta tuntuu että ei paukut enää riitä. Työn alla oleva opinnäytetyö + kaikki muu koulusälä, mitä joutuu vapaa-ajalla vääntämään vievät ihan kunnon siivun voimavaroista. Varsinkin tuo oppari-hirviö, joka painaa takaraivossa koko ajan. Olisi se elämäkin ihan kiva :D Tuntuu että koulun jälkeen tulen kotiin, teen koulujuttuja kotona, syön, istun sohvalla ja nukun. Viikonloppuisin, jos ei olla reissussa, teen koulujuttuja. Mä niin odotan valmistumista! Sitä, että menet töihin ja kotiin tullessa voit keskittyä aivan muihin juttuihin. Tietty sitä rahaa tulee myös vähän eri meiningillä kuin nykyään.

Jahas, se olisi jatkettava perjantai-iltaa. Oikeastaan mikään ei ole tänä päivänä mennyt niin kuin piti, mutta siitä huolimatta on ihan hjyvä fjiilis. Jos sitä huomenna vähän irrottelis itteensä arjesta ja taas pääse valittamaan turvotusta maanantaina.

Sateista ja harmaata

Syksy alkaa olla jo täällä. Toisaalta on mukava, kun ilmat viilenee, mutta tämä harmaa ja sateinen keli kyllä masentaa. Ei kiinnosta lähteä lenkille, saati ylipäätänsä näyttää nokkaansa ulkona. Mutta kouluun on raahauduttava, jos ei muuta. Opinnäytetyö ja harjoittelut painavat päälle, ja meinaa stressata. Tänään ei siis ole ollut hyvä päivä.
Laihdutus sinällään on tuntunut menevän ihan hyvin, syömiset on taas mennyt ihan ok. Kävin jo parina päivänä salilla (pitkästä aikaa vuosiin!) ja lihakset kyllä muistuttelevat jo itsestään. Kun saisi tämän kipinän pidettyä yllä, jotta innostus ei taas parin viikon jälkeen lopahtaisi. Harmittaa jo valmiiksi tuo pitkä harjoittelujakso, jonka teen osittain toisella paikkakunnalla. Juuri kun on tottunut saleilemaan, niin tuleekin kuuden viikon tauko. Täytyy katsella, josko sieltäkin löytyisi joku halpa (ilmainen?) sali.
Onneksi koulun puolesta saamme ilmaiseksi käydä salilla, ei muuten olisi mitään jakoja maksella opintotuesta salijäsenyyttä! Hirveätä kiskontaa! Kyllä minä (ikävä kyllä) ennemmin syön sillä rahalla, jota Kela minulle ystävällisesti makselee. Mihinkään muuhun se ei sitten riitäkään. Ja tarkoitan tällä, että summa on naurettavan pieni, ruokalaskut eivät :D

Se on nyt taas asennoiduttava tehtävien tekoon, perjantaina taas punnitaan ja jospa saisin viikonlopun aikana ne tännekin laitettua.

Stressivapaa viikonloppu?

Kovasti teki mieli punnita itseni jo tänä aamuna, mutta sain jätettyä sen huomiselle. Tosin yhden päivän lykkäys ei tuo lukemia paljoa alaspäin. Pakko oli kuitenkin jotain tehdä, joten otin mittanauhan esille. Mittoja en olekaan tänne laitellut, vyötäröni oli ensimmäistä kertaa mitattaessa n. 89 cm. Tänään se oli 85 cm! Olen 4 cm kapeampi. Vau!

Itse en vielä näe enkä tunne itseäni kovinkaan paljon pienemmäksi. Kasvoissa huomaan ehkä eniten muutosta, ei ole niin paljoa turvotusta ja kaksoisleuka on pienentynyt (hallelujaa!). Käsivarret olivat myöski mittausten perusteella kutistuneet. Allit ovat kiusanneet minua vuosia, ja olenkin näin kesällä tormistautunut punttien kanssa allien kiusaamiseen. Josko se olisi jo tuottanut tulosta.

Ja muihin aiheisiin. Olen tämän viikon ollut todella stressaantunut. En oikein tiedä mistä se johtuu, taitaa olla vaan kaikki yhdessä. Työt loppuu ja koulu alkaa. Olen odottanut tätä jo monta viikkoa, mutta muutos ilmeisesti taas stressaa. Lisäksi on viikonloppuinen mökkireissu isommalla porukalla. Jostain syystä kasaan itselleni aina paljon vastuuta, vaikka tarvetta ei olisikaan. Mökkireissu tuntuu olevan nyt stressitekijä nro 1. Haluaisin kaiken menevän hyvin, mutta tähän mennessä vastoinkäymisiä on ollut enemmän kuin onnistumisia. Pitkä ajomatka inhottaa myös, olen liikenteessä kireänä kuin viulunkieli, varsinkin jos en tunne ympäristöä.

Yritän tolkuttaa itselleni, että stressi on turhaa. Reissu menee niinkuin menee, jos sataa vettä niin sataa. Tärkeintä kuitenkin olisi se yhdessä vietetty aika, jota tällä porukalla enää harvemmin vietetään. Pitäisi osata nauttia olosta, mutta huomaan koko ajan toivovani, että olisi jo maanantai ja reissu olisi ohi. Laihdutus on viimeinen asia, jota haluan viikonloppuna enää miettiä. Maanantaina se paluu arkeen taas koittaa, ja kaverin kanssa on jo tehty tärät kuntosalille.