Ei tuu mittään.

Nyt junnaa. Aamulla paino oli täysin sama kuin viime viikolla, eli 72,9 kg. Olin aika varma, että edes hitusen olisi pudonnut, mutta ei. Jotenkin tuntuu, että kroppa on jumissa. Jotain pitää muuttaa, joko syömistä tai lisätä vielä liikuntaa. Tormistautumista nyt kaivataan!
Ensi viikon kun vielä stressaa niin alkaa harjoittelu. Onneksi harkan kanssa yhtä aikaa ei mene mitään verkkokurssia ym. joten voi keskittyä aika hyvin pelkästään siihen käytäntöön. Tosin opparihan se keskeneräisenä aina väijyy taustalla. Kun minä sen opparin joskus saan valmiiksi, niin se on juhlapäivä! Silloin saa terveet elämäntavat jäädä ja astmaatikkona vetäsen vielä sikarin kaupan päälle!! Tähän se nykypäivän AMK opiskelijaparat ajaa :D

Kävin ostamassa kotimatkalla vaa'an lukemista huolimatta suklaa-banaanilastuja (<3) ja meinasin tuhota ne linja-automatkalla. Kiitos nam.

Mielialanvaihtelut, mitä ne on?

Alkuviikon masistelujen jälkeen olo on taas mitä mainioin. Miten tässä näin kävi? Tietysti hyvä asia, ei kukaan jaksa valittaa koko ajan. Turvotus on hävinnyt, ja pitkästä aikaa tuntuu siltä, että painoakin on saattanut taas lähteä. Huomenna olisi virallinen punnitus, joten jää nähtäväksi mikä vaa'an lukema loppupeleissä on.

Alan olla sinut myös astmalääkitys-järjestelynkin kanssa. Asioille ei vain voi mitään, ja olo on nyt parempi kuin pitkään aikaan. Hengitys ei vingu eikä rohise, ja aamulla ei tarvitse yskiä enää niin paljon. Se on metka tunne, kun saa melkein koko hengityskapasiteetin käyttöön!

Lähestyvä viikonloppu myös virkistää. Tiedossa on taas festarointia, nyt kahden päivän edestä. Toisin sanoen alkoholia, festariruokaa ja krapularuokaa. Vähän hirvitti ajatus rappiollisesta elämästä, mutta ajattelin kuitenkin ottaa kesästä kaiken irti. Minulla on lomaa vain viikonloput + ruhtinaalliset kaksi päivää ennen koulun alkua. Kaikki vapaa-aika on hyödynnettävä itselle hyväksi koetuin keinoin. Olkoon se nyt rellestystä ja rokkia.

Vanhentumisen huomaa nykyään hyvin festarikäyttäytymisestä. Aiemmin oli ihan sama missä nukuit, nykyään haluat mieluiten omaan sänkyyn yöksi. Aiemmin oli yksi lysti, jos rahaa ei riittänyt kuin pääsylippuun, kuka nyt ruoalla mitään tekee? Nykyään pitää melkein omat eväät viedä, jotta varmasti saa jotain hyvää syötävää, jos makkaraperunat ällöttää. Festarijuomat ovat myös vaihtuneet; taskulämmintä kaljaa, halpaa viinalekaa tai tuntemattomien juomien ruinausta omien loputtua ei tule enää niin harrastettua. Toki taskulämmin kalja kuuluu festarielämään :)
Ehkä olen viisastunut, kasvanut ja oppinut virheistäni. Ehkä.

Summer in the city

Tämä kuumuus alkaa verottamaan jo melkoisesti. Vaikkakin olen siistissä sisätyössä, ramppaan neljän kerroksen väliä jatkuvasti. Laihdutusta silmällä pitäen se on ihan hyvä, valitsen melkein aina portaat hissin sijasta. Toisalta hikoilen kuin mikäkin, sisällä on paikoin n. 30 astetta lämmintä. Työpäivän aikana saattaa hyvinkin mennä yli 2 l nestettä.

Laihdutukseni sai taas motivaatiota äskettäin. Olen pienestä asti sairastanut astmaa & allergiaa. Astmalääkkeet sain jättää pois teini-ikäisenä, joten hetkeen en ole lääkettä tarvinnut. Ajattelinkin, että lääkityksen tarvitsisin aloittaa uudestaan vasta keski-ikäisenä. Toisin kävi, epämääräisten hengenahdistuksien jälkeen spirometria kertoi karua kieltään. Jälleen astmalääkitys aamuin ja illoin.

Parhaiten jokavuotisista astmakontrolleista pienenä on jäänyt mieleen hoitajien ja lääkäreiden ainainen valitus painosta. Miltei joka kerralla pahoitin mieleni, olin ylipainoinen. Tiedän, että he tekivät työtään, ja asian ilmituominen ja neuvominen kuuluu asiaan, mutta inhosin kontrolleja. Tiesin heidän valittavan asiasta, kukin omalla tyylillään. Viimeisillä kontrollikäynneillä yllätin heidät, aloitettuani yläasteella säännöllisen liikuntaharrastuksen olinkin siirtynyt normaalipainoisten kastiin! Muistan heidän ilahtuneet ilmeensä ja tunsin onnistuneeni. Ei mennyt montakaan vuotta ja sain lopettaa astmalääkityksen kokonaan.

Tiedän, että painonpudotus ei paranna astmaa, ehkä hieman helpottaa. Jotenkin haluan nyt entistä enemmän laihtua normaalipainoiseksi, ehkä välttääkseni ikävät kontrollikäynnit, tai sitten kuvittelen pääseväni vielä joskus eroon inhaloitavista lääkkeistä.