Vielä ei menty tuon 70 kg alle, tämän päivän tulos 70,3 kg. Kerkesin tätä jo hehkuttaa aiemmin, mutta jospa siihen pääsisi jo ensi viikolla. Olen miettinyt nyt tosissani, olenko aiemmin oikeasti vetänyt liian tiukalle tuon liikunta-ruoka-suhteen? Kun painonpudotus oli "aktiivisimmillaan" putosi ehkä n. 200g/viikko, jos sitäkään. Nyt olen löysäillyt enemmän, koska hyötyliikunta kävelyn muodossa on olosuhteista johtuen vähentynyt, ja paino tippuukin himpun verran nopeammin. Ensi viikosta lähtien palaan normielämään, ja kävelyä alkaa tulla taas roppakaupalla enemmän, joten olen hiukan miettinyt pitäsikö sitä sitten syödäkin enemmän. Kuulostaisihan se hirmu kivalle, mutta oikeasti tuntuu aika pelottavalta ajatukselta. Mitä uskallan lisätä? Enemmän proteiinia, vaiko muuttaa ruokarytmiä vielä tiheämmäksi, mutta pienentää vielä ateriakokoa? Jaa-a, kokeilemallahan se selviää. Kunhan nyt näkee, onko tässä mitään perää. Eiköhän sitä parin viikon päästä huomaa hiihteleekö menemään liian niukilla kaloreilla.
Yksi asia ainakin mitä minun tulisi lisätä on venyttely. Olen luonnostani aika notkea, joten en osaa mieltää venyttelyä luonnollisena osana liikuntaa. Ainakaan siihen asti, kunnes kiristää, pakottaa ja turvottaa. Pohkeet ovat se ainainen murheenkryyni, ja huomasin taas venyttelyn jääneen kun piti tankata sekä Buranaa että Voltarenia, jotta sai unta. Tästä taas hieman viisastuneena olenkin yrittänyt venytellä tasaisesti koko kroppaa, mutta ongelma on se, että se on ihan pirun tylsää! Oikeasti! Venyttely on sellainen välttämätön paha, jota pitäisi muistaa tehdä aina silloin tällöin. Vähän niin kuin hammaslääkärissä käynti. Eikai se auta kuin kohdata pelkonsa (ja pohkeensa) ja alkaa venyttelemään, jottei nyt ihan mene virheasentoon koko akka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti