Pieni pelko persiissä nousin taas tänä aamuna vaa'alle. Paino on junnannut jo sen verran, että ei tiennyt yhtään mitä odottaa. Yllätyin kuitenkin iloisesti: 72,4 kg! Lisäsin tällä viikolla hiukan liikuntaa, zumbasin kotona ja kävin salilla, sekä tietty normi kouluun ja takaisin-kävelyt. Syömisiä en muuttanut, tuntuu että jos kalorimäärää pienentäisi, niin ei jaksaisi mitään. Tämä on ihan hyvä, en ole pitkään aikaan kaloreita laskeskellut, mutta arvio n. 1000-1500 / päivä?
En tiedä, minulla ei riittäny kärsivällisyys päivittää syömisiäni kiloklubiin tai laskea ja miettiä jokaista suupalaa. Koska kyse on ollut koko ajan enemmänkin elämänmuutoksesta kuin laihdutuskuurista, niin olen yrittänyt pitää mielessä sen, että tulen sitten syömään näin loppuelämäni. En halua kärsiä nälästä koko loppuelämääni, laskea kaloreita ja elää riippuvaisena ohjelmasta, joka ilmoittaa palloilla miten syön.
Samasta syystä en ole lähtenyt kokeilemaan mitään Nutrilettia ym., koska ei pelkästään niillä yksinkertaisesti voi pitkää aikaa elää. Jossain vaiheessa todennäköisesti on palattava normiruokaan ja mitä sitten tapahtuu? Paino nousee? Painon lasku hidastuu? Sitten ärsyttää, aloitat uuden kuurin tai syöt pahaan oloon.
Toki kalorienlaskenta, kiloklubi ja Nutriletit ym. ovat älyttömän hyvä keino päästä alkuun painonpudotuksessa. Sain alussa paljon apua kiloklubista, opin syömään paremmin ja jättämään ne turhakkeet pois. Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat koko ajan tiedostaa syömänsä ruuan kalorit, laskea ja kehittää näin ruokavaliotaan tarpeen mukaan. Minä haluan nähdä painonpudotukseeni niin vähän vaivaa kuin mahdollista (kuulostaa pahalle) sen takia, että jaksaisin jatkaa sitä ja lopulta, saavuttaessani toivottavasti tavoitepainoni, ylläpitää. Pelkään, että jos käytän hirveästi energiaa pelkkään syömiseni seurantaan ym. niin lopulta kyllästyn siihen ja lipsahdan takaisin vanhaan. Tarkoitukseni ei ole tällä purkauksellani puhua pahaa tai loukata ketään, haluan itse vain heti kättelyssä oppia sen oikean tavan, jotta ei tarvitse säätää. Enkä edes tiedä syönkö nytkään oikein, syönkö liikaa hiilareita, tarpeeksi kuitua ym. Tiedän vain, että tämä sopii minulle, minulla on enemmän energiaa kuin ennen, lihasmassa kasvaa ja turvotus on poissa.
Mutta se siitä, huonojen tapojeni mukaisesti aion taas herkutella viikonloppuna enkä suostu laskemaan kaloreita. Tätäkin voisin perustella ja puolustella, mutta en aio. Jos painoni laskee hitaasti, se on ongelma josta tietty jaksan purnata, mutta loppupeleissä olen vauhtiini ja saavutuksiini tyytyväinen. En ole mikään spartalainen, vaan sisimmässäni mukavuudenhaluinen löllykkä. Jaksan vetää arjen kovalla kurilla tietäen, että viikonloppuna saa rentoutua. Over and out.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti