Nojoo, en edes uskaltanut perjantaina puntarille. Turvotti ja liikuntaa ei tullut viime viikolla lähellekään niin paljon kuin normaalisti. Lisäksi syömisrytmit muuttui ym. kitinää ja natinaa. Harjoittelupaikka on asuntolan vieressä, ei tule hyötyliikuntaa. Harjoittelussa tulee jonkun verran käveltyä, mutta ei oikeasti nimeksikään jotta sitä voisi kutsua ruumiillisesti raskaaksi. Kävimme jonkin kerran (kelien salliessa) lenkillä sekä kerran uimassa. Siinä se. Ruokailua en hevin lähtenyt muuttamaan, joten oli vahva tunne painon lisääntymisestä. En uskaltanut kohdata totuutta vaan jätin iloisesti punnitsematta ja onnellisena nassutin viikonlopun kaikkea sontaa. Hurraa.
Pitäisi ja pitäisi, onhan se ihan omaa saamattomuutta. Voisi tehdä pidempiä lenkkejä. Voisi käydä kaksi kertaa viikossa uimassa. Voisi maksaa kuntosalista tämän kuuden viikon ajan. Mutta kun ei. Saa nähdä mitkä karmivat luvut pamahtaa jossain vaiheessa vaa'alle (kun siihen uskallan mennä). Olen rauhoittanut itseni ja soimaavan omatuntoni sillä, että keskityn nyt tähän harjoitteluun. On oikeasti väsyttävää olla skarppina ja opetella uutta asiaa käytännössä 8 tuntia päivässä, sitten harjoittelet sitä, sen jälkeen siirryt taas vähän vaativampaan juttuun. Toivottavasti nämä jäljellä olevat viisi viikkoa eivät täysin nollaa monen kuukauden työn tulosta! Pakko sen verran on nohevoitua ja saada paino edes pysymään samoissa lukemissa. Siitä on sitten hyvä jatkaa, kun pääsee taas takaisin kotikonnuille ja ilmaisen kuntosalin äärelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti