Takapakkeja

Täällä ollaan vaan ja junnaillaan. On ollut pääsiäistä, flunssaa ja viisaudenhammas-ongelmia. Tämän hetkistä painoa en ole mitannut, olen odottanut vähän otollisempaa hetkeä. Liikunta on nyt aiemmin mainittujen syiden takia jäänyt vähiin, vieläkin on aika tukkoinen olo eikä jumpalle ole uskaltautunut lähteä.

Vaihdoin taas eilen uuteen työpisteeseen perehtymään ja väsymys on ollut sen mukaista. En tiedä paljonko uutta tietoa voi kalloon enää mahtua, mutta perehdytyspisteitähän riittää vielä tämänkin jälkeen. Huhhuh. Toisaalta olo tuntuu väsyneemmältä, kuin niilla viikoilla kun kävin liikkumassa. Ehkä loppuviikosta uskaltautuisi jo hikoilemaan.

Töissä saa aika usein motivaatiota laihdutukseen. Siellä näkee ne ylipainon ja huonojen elämäntapojen tuotokset: kuluneet nivelet, sydän- ja verisuonisairaudet ym. Ei ne tietysti aina ole itseaiheutettuja, mutta suurin osa. No joo, saarnaaminen sikseen.

Maanantai -masennus

Ugh, maanantai oli ihan niin hirveä kuin aina ennekin. Meillä oli viikonloppuna taas ihania vieraita käymässä, kylläpä muuten väsyttää sellaisen vajaa kolmivuotiaan tenavan perässä juokseminen! Kun saisi itselleen vielä jostain yhtäpaljon energiaa!  Lisäksi on monta päivää ollut pientä flunssanoloista ilmassa, vielä en kuitenkaan ole sortunut sairastamaan. Jos sitä tämän päivän ottaisi ihan levon kannalta :)

Perjantaina puntarilla ei tapahtunut mitään järkyttävää, tulos oli 68,9kg. Käytiin vielä zumbailemassa perjantai-illasta, ja jenkkakahvat tuntuvat nyt olevan jo toipuneet järkytyksestä. Siitäs saavat hyväkkäät! Huomiseksi olin jotain ryhmäliikuntaa varaillut, katsellaan miten olo tästä kehittyy.

Tässä vähän piristys-yritystä maanantaille!

Työn raskaan raataja

Aamupaino oli 68,8 kg. Jei! Nyt parin viikon aikana on tullut käytyä siellä kuntokeskuksessakin, ainoastaan zumbaa on tullut kokeiltua. Paljon siellä on eri vaihtoehtoja, nyt on vaan aloittanut sellaisesta tutusta ja turvallisesta :) Ja on kyllä mahtavia zumba-ohjaajia! Aika paljon on ohjaajastakin kiinni, että miten heittäytyy niihin liikkeisiin, eilisen tunnin jälkeen oikein tunnen miten jenkkakahvat kärsivät.

Jos tästä pikku hiljaa kunnostautuisi myös sinne salin puolelle ja kokeilemaan uusia ryhmäliikuntatunteja. Pari, kolme kertaa viikossakin kun jaksaisi käydä niin ehkä tästä johonkin kesäkuntoon ois mahkuja ;) Työ vaatii myös omat veronsa, uutta on niin paljon! Siihen kun lisätään kiire ja työvoimapula, niin aijai! Perehdytys ei oikein toimi, ja itse tuppaan ottamaan stressiä jos en heti jotain osaa. Vastavalmistuneena minulla on kuitenkin aika paljon opittavaa, mitä ei koulussa pysty oppimaan. Nuo vanhat konkarit työelämässä jakaa sitä "hiljaista tietoa", ja ilmeisesti minä opin parhaiten kantapään kautta. Onneksi tuolla ei ole sellaisia hälytyslaitteita, mitkä oon onnistunut testaamaan parissa viime työpaikassa :)

No joo, mutta ihan hyvin on kuitenkin mennyt, ajan kanssa opitaan. Ehkä sitä pääsee jo päivystämään ennen kesää. Nyt pitää rueta laittamaan huushollia kuntoon, meille tulee ihkuja vieraita viikonlopuksi :)

Sanoista tekoihin!

No nyt on hankittu jäsenyys paikalliselle kuntoklubille. Saapi käydä salilla ja ryhmäliikuntatunneilla, on hintakin kyllä sen mukainen. Vielä ei olla päästy kokeilemaan, kun meinaa flunssa iskeä. Eiköhän sitä ensi viikolla kuitenkin jo pääse vauhtiin, oli nimittäin tosi paljon eri vaihtoehtoja. Sillä silmällä katselin ainakin pilatesta, kahvakuulailua ja zumbaa.

Painoa en nyt ole mitannut, ehkä ensi perjantaina sitten. Töissä on pitänyt kiirettä ja siirryn jo ensi viikolla seuraavaan perehdytyspaikkaan. Omasta mielestä tämä "perehdytys" minkä sain edellisessä työpisteessä, oli kyllä niin hataraa että olisin tarvinnut vielä viikkotolkulla aikaa päästäkseni kunnolla kärryille. Kukaan ei oikein omaehtoisesti kerro mitään, vaan kaikki on kysyttävä erikseen. Tuntuu, että koko vastuu perehdytyksestä on omassa niskassa. Totta kai itse on vastuussa omasta oppimisestaan, se on itsestään selvää. Mutta olisi mukava jos edes joskus joku kertoisi kysymättäkin, perehdyttäisi, eikä kaikkia pikku juttuja tarvitsisi kokeilla kantapään kautta.

No, eiköhän se taas tästä. Oli pakko vähän purnata. Loikoisaa sunnuntain jatkoa!

Still alive and kicking

Pahoittelen tätä pitkähköä taukoa. Nyt on muutettu ja pari viikkoa oltu jo uudessa työpaikassa. Muutto meni ihan niin päin pyllyä kuin vaan kuvitella saattaa :D Huhhuh, mutta onneksi nyt ollaan saatu kaikki tavarat jo tänne uuteen osoitteeseen. Tavarat löytävät paikoilleen pikku hiljaa. Asunto on ihan kiva, ainut ongelma on noiden kodinkoneiden kanssa, jotka tuntuvat hajoavan vuorotellen ja sitten odotellaan huoltomiestä viikkosotalla.

Töissä on opittavaa, oon oikeesti ollut tosi väsynyt. Sekä henkisesti että fyysisesti oon ollut tosi väsynyt, koska työtahti on aika nopea ja mukana yrittää pysyä. Olen kyllä tykännyt työstä, ja työtovereihin alkaa tutustua paremmin. Mä oon vähän varautunut aina uudessa tilanteessa, uusien ihmisten kanssa, joten tuntuu että mulla menee aina oma aikani ennen kuin kaverustun. Olen pohjimmiltani tosi ujo, pienenä olin tosi hiljainen ja hyvä jos koulussa sain suutani auki. Ajan kanssa olen opetellut siitä pois, nuoruuden teatteriharrastus auttoi tosi paljon, antoi itsevarmuutta ja keinoja päästä ujoudesta eroon.

Paino on pysytellyt samoissa lukemissa, lauantaina painoin 69,9 kg. Pääsin sentään 70 kg:n alle!! Jee. Ollaan kateltu noita paikallisia saleja, ja tällä viikolla olisi tarkoitus johonkin mennä tutustumaan. Tässä hakee nyt vielä töissä syöminenkin omaa rutiiniaan, välipaloja pitäisi enemmän syödä, kun nyt on menny työpäivät sillä yhellä aterialla.

Jaksaa jaksaa!

Kyllä tämä muutto ihan kuntoilusta käy. Polvi oikuttelee, se on varmaan rasittunut. Vielä pitäisi jaksaa tehdä itse muutto, eli portaita pitäisi rampata kantamuksien kera. Jippii.

Uuden työn alkamistakaan en ole vielä kerennyt stressaamaan, mutta ehkä sitten sunnuntaina. Äh, en tiedä. Välillä pelottaa, välillä odotan innolla töitten alkamista. Sittenpä sen näkee.
Nyt jos yrittäis rentoutua. Meillä on miehen kanssa tapana jumahtaa katsomaan tv-sarjoja. Viimeksi katsottiin kuusi tuotantokautta The big bag theorya ja nyt on vuorossa Angel <3. Liekkö monesko kerta kun katsotaan koko tuo sarja, mutta on se vaan niin hyvä. Muita lemppareita on Buffyt, Supernatural ja Scrubs. Kyllä kelepaa.

Elämää pahvilaatikoiden keskellä

Nyt on kyllä sellainen fiilis, että ihan heti ei muuteta mihinkään! En muista yhtään aiempaa muuttoa, jossa asiat olisi menny näin vaikeesti. Mutta jospa se tästä, lauantaina olisi muuttopäivä. Jotenkin nyt tökkii kaikki, vuokrasopimuksen teko viivästyi teknisten ongelmien takia ja tulevalle työpaikalla olen kiikuttanut ties minkälaista todistusta ja lappusta. Ei muutollakaan ole periaatteessa kiire, jos kaikki nyt jostain syystä kusee, niin lähen sitten sukulaisten tykö ja maanantaina töihin. Jättäis miehen tänne pakkaamaan ja organisoimaan :D (muahhaa!)

Onneksi se tämän blogin pääasia, eli laihduttaminen, on puolestaan mennyt hyvin (ettepä olisi arvanneetkaan!) Viime perjantaina puntariin napsahti lukemat 70,1 kg. Eli viikossa pudotusta tuli -0,5 kg. Aivan hurjaa! Ei tällä vauhdilla paino ole pudonnut viimeksi kuin koko tämän urakan alussa. Jospa tämä oli vähän kuin uusi alku ;)

Harrasta päätöstä kuntasaliharjoittelun aloittamisesta vankista työterveyslääkärillä käynti ,joka liittyi työn aloittamiseen. Kyllä tuli sellaista paatosta! Luulin olevani ihan hyvässä kunnossa, mutta enpä ollutkaan enää samaa mieltä lääkäriltä lähtiessäni. Kovasti patisti salille ja tekemään polvelleni sopivaa aerobista harjoittelua. Vinkkinä siis muillekin, joilla polvessa on ongelmaa: polville armollisia ovat mm. pyöräily, vesijuoksu, cross-trainer sekä pururadalla yms. pehmeällä alustalla kävely.

Eli kohta pääsee sanoista tekoihin, mutta ensin muutto alta pois. Lisää pakkaamista siis ->

Betonilähiö kutsuu

Hengissä ollaan! Huh, en muistanut että muutossa on näin paljon hommaa. Mutta nyt on uusi asunto, tuli vähän kiire tämän jutun kanssa, joten en ole kovin ihastunut uuteen kämppään. Se on vanha ja kuluneen näköinen, harmaassa betonilähiössä jossa nökötti yksi yksinäinen siwa. Olosuhteet ja rahavarat huomioon ottaen se oli paras vaihtoehto, ja päätettiin se sitten ottaa. Voi sitä rauhassa ajan kanssa katsella sitten mieluisempaa asuntoa kunhan on saanut tavarat uudelle paikkakunnalla, aloitettua työt ja ansaittua hieman enemmän rahaa. Elikkä ristiriitaisin tuntein tässä muuttoa tekemässä, mutta toivottavasti tämä joskus iloksi muuttuu.

Yllätyin viime perjantaina iloisesti kun uskaltauduin taas vaa'alle. Paino oli 70,6kg! Viime viikon tuloksesta tiputusta oli yli kilon verran. Jee! En muista milloin viimeksi paino on tippunut taas tuota tahtia. Kun nyt saisin tämän jatkumaan, tällä viikolla on taas erilainen rytmi syömisessä ja liikkumisessa kun olen "lomalla" eli työttömänä pari viikkoa. Aika menee pääosin pakkaamisessa ja juoksevien asioiden hoitamisessa. Syöminen on mennyt kuitenkin aika lailla nappiin, niin jos paino ei ainakaan pääsisi nousemaan.

Tein sellaisen ratkaisun, että vedän viikonloput nyt tiukemmalla linjalla. Tämän projektin alussa paino tippui ihan hyvin, vaikka viikonloppuisin söin miten halusin. Vaikka miten harasin tätä vastaan, onhan se nyt ihan typerää luulla voivansa jatkaa samoilla linjoilla jatkuvasti ja silti pudottaa painoaan. Ja muutaman viikon kokemuksella viikonloppujen syömingeistä kitistäminen on toiminut. Muutaman viikon päästä voisi jo rueta etsimään jotain kivaa kuntosalia, kun muutto uudelle asuinpaikkakunnalle on edessä. Tästä se taas lähtee.

Uusia tuulia!

Uskalsin käydä vihdoin puntarilla, tuloksena 71,9 kg. Ihan ok, pikkasen on tultu kuitenkin alaspäin. Vielä ois matkaa. Nyt on ollut aika hektistä, tehtiin päätös ja otin työn vastaan toisella paikkakunnalla. Ainakin töitä nyt on (JEE!) mutta kaikki muut asiat pitäisi saada kuosiin. Meinaa puskea pientä stressin tynkää. Asiaa ei helpota se, että teen nyt pari viikkoa sijaisuutta ennen toisen työn alkamista. Pitää oppia nopeasti paljon uutta asiaa ja samalla hoidella muuttoa ym. hässäkkää. Jospa se tästä.

 Ei auta, se on taas aloitettava pakkaaminen. Pakkaaminen vielä menee, mutta tavaroiden kantaminen olisi mukava jättää miehen harteille (muahhaa), mutta täytyy ottaa se treenin kannalta.

Muutos on pysyvää

Nyt ollaan pikku hiljaa palailemassa ruotuun. Olo on jo vähemmän turvonnut, jospa tämä taas tästä. Kävin eilen kävelemässä ja tein käsi-olkapää -treeniä. Tänään pingoin tuolla ulkona n. 40 min. lenkin. Huomenna pitää taas kävellä kaupunkiin. Hyötyliikunta <3

En ala jauhamaan enää työpaikka-kriisistäni, mutta aloin miettimään tätä nykyistä olotilaa. Tämä aika, jona kävin koulua, oli rauhallisinta ja vakainta aikaa sitten lapsuuteni. Se, että asuin yli 3,5 vuotta samassa osoitteessa, on oikeasti pisin aika sen jälkeen muutimme pois lapsuuden kodistani. Mutta joo, tiivistettynä tässä on ollut erinäisiä koulutuksia, työpaikkoja, omia ja läheisten suhteita ja eroja jotka ovat vaikuttaneet asioihin. Kun muutimme tänne, iloitsin siitä että voisimme nyt ainakin varmuudella asua koko koulutuksen ajan samassa kaupungissa. Nyt olo on taas levoton. Ehkä en vain ole tottunut paikallaan olemiseen, tai tämä kaupunki ei ole sellainen, mihin haluaisi jäädä. Minusta olisi ihana muuttaa, aloittaa alusta uudessa kaupungissa, etsiä mieluista asuntoa, sisustaa ja tutustua uuteen asuinympäristöön.

Vaikka päätöstä muutosta ei ollakaan vielä tehty, oli pakko käydä pikkuisen vaklaamassa uuden (mahdollisen) kotikaupungin kuntosalitarjonta. Hyvältä näyttää! Hieman enemmän valinnanvaraa kuin täällä, ja pikkasen järkevämmin hinnoiteltu. Plussaa siis siitä! Tässä muutoksen huumassa alan katselemaan jo tavaroita läpi :D sillä silmällä siis, että jostain pääsisi kirpputorilla eroon.

Muutama tämän päivän biisi:

En ole hirveästi tämän jampan kappaleita kuunnellut, mutta eilen bongasin tämän voicelta. Härttinen, jostain syystä on tullut kuunneltua jo useampaan otteeseen!

Mutta on se Trivium vaan aina paikallaan!

Uusi vuosi, uudet ilveet

Joulu meni ja vuosi vaihtui taas ennen kuin huomasikaan. Ja kohta ollaan jo puolessa välissä tammikuuta! Eilen palasin viimein kotiin yli kahden viikon reissailun jälkeen. Oli mukavaa, mutta kyllä reissaaminen ja toisten nurkissa elely alkaa vaatia verojaan jossain vaiheessa. Kotiin oli mukava palata. Loman aikana monesti vannoin (taas) että tammikuussa alkaa uusi elämä. Tuli syötyä ja juotua miten sattuu. Kaikki varmasti arvaa mikä turvotus on päällänsä. 

Olenkin nyt päättänyt heti meidän vakituisen asuinpaikkakunnan selvittyä hommata kuntosalikortin. Oikeasti tällä kertaa. Mielellään vielä sellaiseen paikkaan, jossa olisi jotain ryhmätuntejakin. Ruokatottumuksia pitää vähän taas kartoittaa, kasviksia pitäisi lisätä enemmän. Tiedän, niin moni suomalainen vannoo ihan samaa tällä hetkellä. En minä tiedä pitääkö lupaukseni, aina hienoja suunnitellessa asiat tuppaavat menemään persiilleen. Joten en lähde hampaat irvessä repimään tankoja salille pelkällä nutriletin voimalla, vaan pikku hiljaa :) Ihan pakko pikkasen raivota, mikä h***n nutraus!! Oikeasti! Ehkä sen aivoriihen, joka tämän trendikkään sanan takana on, ajatuksena olikin saada ihmiset ärsyyntymään ja näin saada sana kaikkien huulille. Noh, onnistuivat, penteleet!

Asiaan, asuinpaikkakysymykseen saadaan vastaus tod.näk. viikon sisällä. Edellisen postauksen työtilanteeseen, muutosta on tullut sen verran, että nyt minulla on jopa valinnanvaraa! Juuri kun tehtiin päätös muutosta toiselle paikkakunnalle (jossa voisin valita kahden vakituisen työn välillä) niin eikös puhelin soi. Sijaisuus tämän hetkisessä kotikaupungissa, pituus kestoa x. Totuus on, että tästä kaupungista ei vakituista työpaikkaa saa kirveelläkään moneen vuoteen, joten muutto alkaa näyttää todennäköiseltä. Kunhan nyt selviää se sijaisuuden kesto, tekisinkö sen ensin ennen muuttoa vai en. Joka tapauksessa minun on ilmoitettava kolmeen työpaikkaan ensi viikolla päätökseni. AARGH! Olen huono tekemään päätöksiä, eikä tämä ole helpoimmasta päästä!

Noh, lupaan tällä viikolla stressaamisen ja kynsien pureskelun lomassa käydä lenkillä 2-3 päivänä, ja riehua hieman punttien kanssa. Näin on.