Tietoja minusta

Pyöreä parikymppinen naisenalku. Opiskelun ohessa tarkoituksena pudottaa painoa takaisin normaalilukemiin. Lisäksi avoparin arkea ja normielämän kiemuroita.

perjantai 17. elokuuta 2012

Laiskaa laiskottaa.

Uskaltauduin taas vaa'alle tänä aamuna, paino oli täsmälleen sama kuin viikko sitten 70,5 kg. Kaiken kaikkiaan olen saanut takaisin parisen kiloa siitä, mitä painoin kevättalvella. Ärsyttää, silloin kun pääsin alle 70 kilon vannoin etten enää ylitä sitä rajaa. En tiedä olenko oikeasti lihonut takaisin vai saanut lihasta, koska läheiset ovat sitä mieltä että olen vain pienentynyt vaikka vaaka ei olisikaan samaa mieltä. Eihän vaaka olekaan paras ja ainoa keino mitata. Olen ottanut mittoja ylös tämän projektin alusta asti, mutta eivät mitatkaan ole muuttuneet. Eli joko olen tiivistynyt jostain oudosta paikasta (?) tai sitten läheiset systemaattisesti tarvitsevat uuden vilkaisun ja rehellisyyttä :D

Jostain syystä ajattelin, että kunhan saan painoa laskemaan, saan uutta itsevarmuutta ja pidän itsestäni enemmän. Vielä ei tunnu siltä, oloni on vielä epävarmempi kuin aloittaessani tätä remppaa. Olen liian tietoinen itsestäni, syömisestä ja painostani. Pitäisi saada sellainen rento ote takaisin, varmasti painokin lähtisi paremmin laskuun. Joinain hetkinä tunnen itseni todella kauniiksi, itsevarmaksi ja rohkeaksi. Seuraavana hetkenä olo on kuin sotanorsulla muotinäytöksessä.

Syksyllä moni meistä haluaa taas aloittaa uuden, terveellisen elämän kesän herkuttelujen jälkeen. Niin minäkin, tosin se vaihe menee aina nopeasti ohi. Yritin ilmoittautua johonkin hikijumppaan, tosin jäin varasijalle. Nyt jo salaa haaveilen siitä, etten pääse koko kurssille, koska minua laiskottaa kuitenkin joka tiistai. Vein pyöräni vihdoin viimein huoltoon, koska pyöräilykelejä ei ole paljoa (ehkä) enää jäljellä. Olin myös eilen intopinkeänä lähdössä tänään salille. Tässä sitä istutaan kuitenkin vielä pyjamahousuissa sohvalla, kun HD-kanavat näkyvät kaapelissa! Eihän tästä mihinkään sovi lähteä! Ehkä kauppaan kuitenkin, ostamaan jotain hyvää syötävää. Olen itseni pahin este, tekopyhä valittaja :D Ohhoh, tätä kai tämä on, jokapäiväistä taistelua itseään vastaan. Jospa sitä joku päivä kun on taistellut tarpeeksi kauan, haluaa ihan oikeasti (aikuisten oikeasti) lähteä sinne salille! Sitä odotellessa.